Pienelle kannettavalle jatkoaika Linuxilla

Kirjoitettu 2013. Jälkikirjoitus lisätty 19.11.2017. Kevyesti päivitetty 1.8.2020.

Lähtötilanne

Pienikokoinen kananttava tietokone HP Pavilion dm1-1010eo on ollut minulla kevyessä matkakäytössä useita vuosia. Prosessorina koneessa on kaksiytiminen Intel Celeron SU2300. Alunperin kokneessa oli muistia 2 gigatavua, mutta kasvatin sen 5 gigatavuun. Alkuperäisen 250 gigatavun hitaan kovalevyn vaihdoin 120 gigatavun puolijohdelevyyn. Koneessa on käyttäjärjestelmänä Windows 7.

Kone alkoi yllättäen reistailla. Windowsin käynnistys kesti noin puoli tuntia ja kone kyllä lopulta toimi, mutta mielettömän hitaasti. Virustorjuntaohjelmisto antoi virheilmoituksia. Uudelleenkäynnistys ei auttanut.

Vikasietotilaan käynnistettynä kone toimi normaalinopeudella. Siivosin vikasietotilassa kaiken ylimääräisen ohjelmiston pois, myös virustorjunnan, mutta käynnistys normaalitilaan osoitti, että ongelma ei tällä poistunut.

Olin ottanut koneen kovalevystä SSD:n vaihdon ja Windowsin uudelleenasennuksen jälkeen levykuvan talteen. Palautin sen, mutta sen jälkeen kone ei enää käynnistynyt. Yritykseni palauttaa käyttöjärjestelmä palautus-DVD:iltä kaatui siihen, että alkuperäinen koneessa ollut levy oli erikokoinen kuin nykyinen SSD ja palautus ei suostunut käynnistymään. Koneesen olisi siis pitänyt laittaa takaisin alkuperäinen 250 GB kovalevy, tehdä palautus siihe, kopioida partitio siitä partition kokoa muuttaen SSD:lle, ja laittaa SSD koneeseen. Todella työlästä! Niin, tai sitten olisin voinut ostaa Windowsin uudelleen.

Kone on pieni ja näppärä ja on palvellut hyvin kevyessä matkakäytössä. Suorituskyky on nykymittapuulla jo vaatimaton pääosin prosessoritehon puutteen vuoksi. SSD on todella nopea ja 5 gigatavua muistia riittää hyvin, mutta prosessoritehoa saisi olla enemmän.

Tässä kohdassa vaihtoehdot olivat romuttaa kone ja ostaa uusi, tai kokeilla vielä jotakin. Entä jos kone saisi Windowsin sijaan Linuxin? Linux saattaisi toimia hitaalla prosessorilla Windowsia paremmin. Ei muuta kuin kokeilemaan.

Linux on valintoja

Linux on minulle ennestään tuttu palvelimista ja olen käyttänyt sitä joskus myös työasemalla.

Se, että päätin nyt asentaa Linuxin, tarkoitti, että ensimmäisenä oli valittava Linux-jakelupaketti. Pitkällisen pohdinnan ja surffailun jälkeen Ubuntu tuntui luontevimmalta valinnalta, koska se on suosittu, hyvin tunnettu ja perustuu Debian-pohjaan, josta pidän enemmän kuin Fedora-pohjasta.

Lähinnä pohdittavaksi jäi, ryhdynkö käyttämään Ubuntun paljon parjattua Unity-työpöytäympäristöä vai sille sopivaksi kevyeksi vaihtoehdoksi näkemääni xfce:tä (Xubuntu-jakelu). Ajattelin, että xfce sopii minulle ja tuolle koneelle paremmin, mutta päätin kokeilla molempia.

Ubuntu-kokeiluja

Ubuntun lataaminen netistä ja sitä seuraavat olivat helppoja. Tein asennukset laatamalla levynkuvan toisella koneella, polttamalla sen uudelleenkäytettävälle DVD:lle ja heittämällä DVD:n sitten kannettavassa koneessa kiinni olevaan USB-liitäntäiseen DVD-asemaan.

Ensimmäisenä kokeilin Ubuntusta versiota 12.04 LTS (Long Term Support), jolla on pitkä kolmen vuoden aika päivityksien saatavuudelle. Siinä graafinen asennusohjelma tarjosi vain mahdollisuutta salakirjoittaa käyttäjän kotihakemisto eikä koko kovalevyä. Kävi ilmi, että vasta Ubuntu 12.10:sta alkaen koko kovalevyn salakirjoitus onnistuu graafisella asennusohjelmalla. Koska 12.10 ei ole LTS-versio, vaihdoin saman tien uusimpaan eli version 13.10. Tähän päivityksiä luvataan yhdeksän kuukautta julkaisusta.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että jos salaat koko kovalevyn ja syötät salasanan, siinä vaiheessa näppäimistö on vielä amerikkalaisessa näppäimistökartassa. Myöhemmin, kun käynnistät koneen uudestaan ja salasanaa kysytään, käytössä on valitsemasi suomalainen näppäimistökartta. Jos salasanassa on sopivia erikoismerkkejä, syöttämäsi salasana ei enää täsmää sen kanssa, mitä syötit asennushetkellä, koska näppämistökartta on vaihtunut. Tämän tunnetun ongelman voi kiertää siten, että syöttää asennushetkellä salasanan niin, että syöttää sen amerikkalaisen näppäimistökartan mukaan (löytyy netistä hakemalla), jolloin sen voi syöttää myöhemmin normaalisti suomalaisen näppäimistökartan mukaan. Toivottavasti tämä asia ratkaistaan tulevissa Linux-versioissa. Tämä ongelma ei koske ainoastaan Ubuntua, vaan monia muitakin Linux-jakeluja.

Ubuntun asennuksen aikana helpointa on pitää kone kiinni netissä pitkällä Ethernet-johdolla. Näin päivitykset ym. latautuvat heti, ja langattoman lähiverkon, nettitikkujen ym. kanssa voi alkaa pelata vasta myöhemmin. Ethernet-johto on yksi niistä asioista, joka tulee joka tietokonetaloudessa olla, jos ei käytössä, niin vähintään varalla. Sen avulla on helppo testata mm. onko nettiliittymän hitaus tai pätkiminen kiinni langattomasta lähiverkosta vai oikeasti itse nettiliittymästä.

Asensin ensin Xubuntun eli xfce-työpöytäympäristöä käyttävän Ubuntun. Näytti ihan kivalta, perinteiseltä Linux-työpöydältä. Ikkunat aukesivat välittömästi, eli kone tuntui hyvin nopealta. Sitten asensin ns. tavallisen Ubuntun eli Unity-työpöydällä varustetun. Se olikin elämys.

Asennuksissa laitoin aina täpät kohtiin ”download updates while installing” ja ”install this third-party software MP3 plugin”.

Ensiaskeleet: Ubuntu 13 ja Unity

En ymmärrä, miksi Unity-työpöytäympäristö on niin parjattu. Se on hyvä yritys tehdä Linux-ympäristö 10 vuotta modernimmaksi ja minusta se on onnistunut yritys. Olen käyttänyt Windowsissa Launcy-ohjelmaa vuosikaudet. Minusta on luontevaa ja nopeaa avata ohjelmat valikoissa kahlaamisen sijaan painamalla pikanäppäintä ja kirjoittamalla kirjain tai kaksi ohjelman nimestä.

Minusta Unity varustettuna Unity Dashilla on aika pitkälle sellainen kuin työpöytäympäristön pitäisikin olla. Se on tässä mainitussa koneessa hitaampi kuin xfce, mutta ei ratkaisevasti. Kun xfce:ssä ikkunat tulevat heti, Unityssä ne tulevat melkein heti.

Unityn viehätys alkaa kärsiä kolauksia kun kone on kuormittunut, esim. ohjelmistoasennuksen aikana. Tällöin työpyödän animaatiot alkavat nykiä ja silmällä näkee, missä työpöydän objektissa kuvan päivitysvuoro on kulloinkin menossa. Uskon, että uudemissa nopeammissa koneissa tämä ilmiö ei esiinny.

Koneen käynnistyminen ja sammuminen nopeutui valtavasti jo silloin, kun vaihdon koneeseen alkuperäisen kovalevyn tilalle puolijohdelevyn. Nyt vaihto Windows 7:sta Linuxiin toi jälleen huomattavasti lisää nopeutta. Kone tuntuu nyt monta vuotta uudemmalta. 8-)

Valitsin Ubuntu-asennuksessa kieleksi englannin enkä osaa sanoa, millainen vaikutelma tulee suomenkielisestä Ubuntusta. Lukemani perusteella, jos täyden suomenkielisyyden haluaa heti asennusvaiheessa, internet-yhteys pitää olla toiminnassa.

Asennuksia ja asetuksia

Langattomaan lähiverkkoon oli helppo kytkeytyä.

Erilaisten apuohjelmien laitossa selvisin osittain suoraan Ubuntu Software Centerillä, osittain netistä löytyvillä englanninkielisillä ohjeilla.

Spotifyn asennus onnistui netistä löytyvien englanninkielisten ohjeiden perusteella.

Saunalahden 4G-tikun asentamisesta huolestuin turhaan. Kun tikun laittoi paikalleen koneen ollessa pois päältä, kone tunnisti sen käynnistyessään automaattisesti ja verkkoyhteyksistä löytyi paikka, josta verkkoyhteyden sai aktivoitua. PIN-koodi kysytiin ja muutama muu kysymys (operaattorin nimi, onko prepaid vai postpaid ym.) ja sen jälkeen yhteys syntyi aivan normaalisti. Ubuntu ja Linux ovat nykyisin hyvin pitkälle kehittyneitä käyttöjärjestelmiä.

Ubuntu Unityyn sisältyy Gnomen kautta värienhallinta, eli näytön värit voi kalibroida kohdalleen Spyderillä. Ymmärtääkseni tämä ei ole mahdollista xfce:ssä. Asensin Ubuntu Software Centerissä sovellukset ICC Profile Installer (gnome-color-manager) ja Color (Color Calibration). Sitten kytkin Spyderin USB-porttiin, tökkäsin Colorin käyntiin, valitsin nopean kalibroinnin, tökkäsin Spyderin kiinni näyttöön ja homma oli siinä. Tämä on yksi erinomainen esimerkki, miten valmiiksi Linux on kehittynyt. Aiemmin Linuxissa ei ollut värienhallintaa, ja vielä hiukan aikaa sitten värienhallinta jo oli olemassa mutta näyttöprofiili piti tehdä Spyderillä Windowsissa, josta ne sitten pystyi kopioimaan Linuxiin.

Jälkikirjoitus

Tämä kone oli jäänyt vähäksi aikaa pölyttymään ilman käyttöä. Sitten marraskuussa 2017 keksin, että voisin kytkeä tämän televisioon ja tehdä näin televisiosta täysverisen tietokoneen.

Otin koneen esiin, latasiin siihen kaikki päivitykset ja kytkin sen televisioon. Mutta siihen hymyni hyytyikin.

  • Koneen suorituskyky ei ollut enää riittävä edes webbisuffailuun. En tiedä, ovatko selaimet ja webbisivut muuttuneet raskaammiksi, mutta jo tavanomainen selaaminen yhdessä tai kahdessa selainikkunassa jumitti koneen todella pahasti.
  • Koneen tuuletin kävi koko ajan kuuluvalla äänellä, mikä oli ärsyttävää olohuonekäytössä.
  • Koneen näyttö oli TV-käyttöä ajatellen turha.
  • Koneen näppäimistö oli kirjoituskäyttöä ajatellen turha, koska yleensä haluan kirjoittaa kunnollisella normaalikokoisella näppäimistöllä.

Tulin nopeasti tulokseen, että tämä kone on palvellut aikansa ja käynnistin Mini-PC -projektin. Koneeseen asentamani SSD siirtyi palvelemaan Mini-PC:ssä.