Lähialueet

Neuvostoliiton perintö

Teollisuuden, yhdyskuntien ja maatalouden päästöt ovat vaurioittaneet ympäristöä pahasti. Toisaalta markkinatalouden vahingoita on säästytty.

Ympäristötuhot ovat varsinaisesti koskettaneet vain tiettyjä osia maa-alasta, on paljon koskemattomia ja puhtaitakin alueita.

Tilaa riittää pedoille, mm. merikotkille.

Metsätalous on vanhakantaisuutensa vuoksi uhannut lajeja paljon vähemmän kuin Suomessa. Iso osa metsistä on koskematta. Sama vanhakantaisuus koskee maanviljelyä. Neuvostoliitto on ollut vanhakantainen maa myös kulutuksen suhteen.

Länsimaat ovat luikertelemassa NL:n metsien kimppuun.

NL:n ympäristölainsäädäntö oli periaatteessa erittäin tiukka. Rajat olivat kuitenkin tiukkoja vain paperilla.

Monet saastuttavat laitokset jatkavat toimintaansa muuttumatta koska rahaa uudistuksiin ei ole.

Suomea rasittavat Kuolan niemimaan rikkipäästöt. Myös Pietarin lähellä ja Viron koillisnurkassa. Suomen ympäristönsuojelun vuoksi on rahoitettava juuri näiden laitosten uusimista.

Kuolasta Suomenlahdelle

Suomeen rajoittuvissa Venäjän osissa on suuria ympäristöongelmia. Erityisen vaikeita ovat Kuolan niemimaa ja Pietari. Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö on Suomen lähiajan tärkeimpiä työsarkoja.

Kuolasta tulee rikkiä sykäyksittäin Lapin metsiin. Sykäykset ovat tuhoisampia kuin tasainen pienempi rasitus. Suomi on sijoittanut runsaasti varoja näiden laitosten uusimiseen.

Karjalan alueen suurin yksittäinen ilmansaastuttaja on Kostamuksen kaivos- ja rikastuskombinaatti.

Laatokan ranta-alueiden ja eteläosien tila on huono. Selkävedet ovat melko puhtaita. Laatokka rehevöityy nopeasti. Torjunta-aineet, fenolit, metallit ja metsäteollisuuden jätevedet saastuttavat myös Laatokkaa. Suurimmat Laatokkaa ja seudun muita järviä kuormittavat laitokset ovat sellu- ja paperitehtaita.

Pietarin hallintoalueella asuu yhteensä noin 7 miljoonaa ihmistä ja teollisuutta on paljon. Liikenne on Pietarin alueen suurin ilman saastuttaja. Teollisuus on vanhentunutta. Jätehuolto on huonoa. Pietarin vesilaitokset ovat ylikuormitettuja. Jätevedet ovat Pietarin ja Suomenlahden suurin ympäristöongelma. Lähialueella on vanhoja ydinvoimaloita. Pietarin pato on suuri ympäristökysymysmerkki.

Suurin osa Suomenlahden ravinteista, kiintoaineesta ja ympäristömyrkyistä tulee Neva-joen mukana.

Maatalouden uskotaan aiheuttavan jopa 70% ravinnekuormasta Suomenlahdessa.

Fosforikuorma vähenee mutta typpikuorma lisääntyy.

Suomenlahden tulevaisuus on epävarma.

Viron haasteet

Suomalaisia kiinnostavat Viron ympäristöongelmista lähinnä ilmaa likaavat päästöt ja Suomenlahden kuormitus. Ongelmien korjaaminen vaatii ulkomaista rahaa.

Viron luonto on kokonaisuutena säilynyt paremmin kuin Suomen.

Viron tärkeät luonnonvarat, öljyliuske (palava kivi) ja fosforiitti ovat syypäitä myös pahimpiin ympäristöongelmiin.

Öljyliuskeen polton päästöt eivät ole happamia vaan hieman emäksisiä.

Viron hiukkaspäästöjä ollaan jo vähentämässä mutta muita ilmansaasteita ei juurikaan.

Fosforiitin louhinta päästää fosforiittikerroksen epäpuhtauksia luontoon ja fosforia pääsee ennen kaikkea luontoon. Usein kaivosten fosforipitoinen vesi pumpattiin (tai pumpataan) suoraan vesistöön.

Viron matkailu on jo kärsinyt saasteista.

Lähes puolet Viron teollisuudesta on keskittynyt koillisnurkkaan. Siellä ovat myös suurimmat liuske- ja fosforiittiesiintymät. Suuret vastapainevoimalat (2 kpl) ovat Euroopan suurimpia rikkidioksidipäästöjen aiheuttajia. Suomi on vaikuttamassa näiden päästöjen vähentämiseen.

Herkkä Itämeri

Itämeren kauppa ja kulttuurinvaihto on kokemassa uutta nousukautta.

Itämeri on poikkeuksellisen herkkä.

Suuri ravinnekuormitus on Itämeren pahin ongelma. Kasvien hajoaminen kuluttaa happea. Happi on kulunut loppuun laajoilla alueilla syvimmissä osissa. Happikato käynnistää rikkivedyn muodostuksen, joka viimeistelee tuhon. Vesi jakautuu eri kerroksiksi. Veden sekoittuminen olisi tärkeää. Tanskan salmista tuleva hapekas suolavesipulssi vaihtaa syväkerroksen veden. Viime aikoina niitä on tullut vähän.

Suomen osuus Itämeren kuormituksesta on alle 10%.

Suurin osa ravinteista tulee jokia pitkin.

Itämeren rantavaltiot ovat sitoutuneet vähentämään fosfori- ja typpipäästöjä 50% vuoteen 1995 mennessä.

Raskasmetallit kulkeutuvat Itämereen pääasiassa jokien ja ilman kautta. Vedessä pitoisuudet ovat pieniä verrattuna pohjasedimenttiin ja eliöihin. Elohopeapitoisuudet kalassa ovat pieniä. Kadmiumia saattaa sen sijaan olla moninkertaisesti luonnolliseen määrään nähden. Lyijypitoisuudet ovat laskeneet. Veneenpohjien tinamyrkkymaalit on kielletty ainakin Suomessa ja Ruotsissa.

DDT:tä käytettiin laajalta Itämeren piirissä vielä 70-luvulla. DDT-pitoisuudet ovat laskussa. PCB-pitoisuudet ovat kasvamassa, ne ovat hitaasti hajoavia. Hylkeet ovat jo vuosikymmeniä kärsineet PCB:stä. Myös epätäydellisen palamisen yhteydessä syntyvät dioksiinit ja furaanit ovat heikosti hajoavia.

Vaikka joidenkin myrkkyjen pitoisuuksia on onnistuttu alentamaan kielloilla ja rajoituksilla, Itämerestä on löydetty uusia myrkkyjä.

Eräät yhdisteet, kuten PAH-yhdisteet, saattavat säilyä kymmeniä vuosia. Ne muuttavat perimää ja aiheuttavat syöpää. Pääasiassa niitä muodostuu öljytuotteiden epätäydellisen palamisen seurauksena. Öljyhiilivetyjen ei ole voitu osoittaa aiheuttaneen vahinkoa Itämeressä lukuunottamatta öljyonnettomuuksien kuormituksia.

1974 solmittiin Itämeren suojelusopimus. Se laajeni sittemmin koskemaan myös rannikkoalueita. Rantavaltiot sitoutuvat vähitellen vähentämään tai estämään kuormitusta. Dumppaus on kielletty. Sitä uudistetaan/on uudistettu entistä tiukemmaksi.

Läntiset naapurit

Norjan ja Ruotsin ympäristöongelmat ovat pitkälti samanlaisia kuin Suomen. Mailla onkin yhtenäinen linja kansainvälisessä ympäristöpolitiikassaan. Maiden välillä on ollut myös keskinäistä kinaa.

Fennoskandian maat saastuttavat toistensa ympäristöä kohtalaisen vähän verrattuna muista maista saapuviin saasteisiin. Kunkin maan omat rikki- ja typpipäästöt ovat muista kolmesta maasta saapuvia suurempia.

Itämeri on pohjoismaiden (paitsi Norjan) yhteinen sylkykuppi.

Pohjoismailla on yhteisiä ympäristöohjelmia. Energiankäyttöön ja -tuotantoon puututaan.

Hajakuormitus on nykyään kaikkein pulmallisimpia. Eniten ongelmia aiheuttaa typpi.

Pohjoismaiden välillä on käyty ”ympäristömaaottelua”, erityisesti Suomen ja Ruotsin puunjalostusteollisuuksien välillä. Kloori oli tärkein kiistakapula. Metallit olivat toinen. Tornion terästehdas on Pohjoismaiden suurin metallipäästöjen viejä. Se on verrattavissa vain Kuolan metalliteollisuuteen.