Maapallon kantokyky

Kirjoittamani tiivistelmä kirjasta Maailman tila 1994, luku 1/10.

Ihminen muuttaa maapalloa nyt geologisissa mitoissa. Maapallo muuttuu perusteellisesti. Samalla kun yritämme saada maapallon tuottamaan enemmän, vähennämme sen kykyä ylläpitää kaikkea elämää. Merkkejä ympäristön nääntymisestä on kaikkialla.

  1. Viljeltävä maa menettää hedelmällisyyttään.
  2. Ruohomaita laidunnetaan liikaa.
  3. Kalakantoja saalistetaan liikaa.
  4. Vesivarantoja on laajalti ehdytetty ja saastutettu.
  5. Luonnontilaisten metsien pinta-ala vähenee.

Uutta on se vauhti ja laajuus, jolla tuhoutuminen etenee.

Kantokyky: suurin määrä mitä tahansa lajia, jonka kasvupaikka voi elättää sukupolvesta toiseen. Määrä ylittyy, luonnonvaraperusta vähenee, populaatio pienenee.

Emme tiedä mitä luonnonvarojen kestävän tuotoksen tason ylittämisestä seuraa ja kuinka pitkällä jo olemme siinä.

Väkiluku, kulutustottumuksemme ja tekniset valintamme ovat ylittäneet maapallon kantokyvyn.

Aika, jolloin luonnonvaroja oli runsaasti saatavilla on ohi. Maailman vauraus riippuu yhä enemmän siitä, kuinka tehokkaasti voimavaroja käytetään. Niitä tulisi jakaa aiempaa tasaisemmin ja samalla vähentää kokonaiskulutusta. Muuten niistä voidaan alkaa kilpailla yhä kiivaammin. Seurauksia: sodat, nälänhädät, siirtolaisuus.

Tekniikan järkevällä käytöllä luonnonvarojen käyttöä voidaan tehostaa. Kansainvälinen kauppa voi levittää hyödyllisiä tekniikoita ja ekologisten pääomien tuonnin. Valitettavasti tekniikka ja kans.v.kauppa ovat tähän asti lähinnä kiihdyttäneet tuhlausta.

Ympäristötuhon juuret ovat syvällä ja ne tulisi tuoda päivänvaloon nopeasti.

Ympäristötuhon liikevoimat

Luonnonjärjestelmien ylikuormituksen syitä:

  1. Maapallon väkiluvun nopea kasvu
  2. Maailman talouden tuotoksen nopea kasvu
  3. Tuloerojen jatkuva syveneminen

Taloudelliset ja yhteiskunnalliset järjestelmät suosivat kasvua ja kulutusta tasa-arvon ja köyhyyden poistamisen sijaan. Erityisesti naisten asema on huono.

On todettu, että tuloerojen ääripäissä olevat ihmiset vahingoittavat maan ekologista tilaa todennäköisimmin.

Jyrkkiä eroja:

  • Puhdas vesi.
  • Ruoka.

Taloudellinen kasvu on kiihtynyt kun öljystä tuli tärkeä energianlähde. Tal. kasvu on useimmiten ollut ympäristön kannalta vahingollista.

Väkiluvun kasvu on kiihtynyt. Luonnon kuormitus ja köyhyys on lisääntynyt.

Ympäristöä tuhoavat tekijät ovat harvoin toisistaan erillään → noidankehä. Monimutkainen vuorovaikutusten verkko.

Luonnonvaraperusta

Planeettamme kantokyvyn yläraja määräytyy siitä auringonvalon kokonaisenergiasta, jonka kasvit yhteyttämisen avulla muuttavat biokemialliseksi energiaksi. Kun tästä vähennetään kasvien oma kulutus, saadaan maapallon nettoprimaarituotanto (npt). Npt on kaiken elämän perustava ruokalähde.

Ihminen on tuhonnut osan npt:sta ja ottanut osan käyttöönsä. Käyttöön on otettu helpoiten saatava osuus, lisääminen on hankalaa.

Ihmisen selviytyminen riippuu monista luonnon tarjoamista palveluista. Kun otamme käyttöön, tuhoamme tai muutamme yhä suuremman osan luonnon systeemeistä, jotkin näistä palveluista alkavat ehtyä. Todennäköistä on, että jollakin hetkellä alkaa ympäristön tilaa heikentävä ketjureaktio. Toisen systeemin vahingoittuminen vahingoittaa toista.

Olemme jatkuvasti muuttaneet ja yksinkertaistaneet biologisia järjestelmiä palvelemaan omia etujamme. Olemme valjastaneet käyttöömme lähes kaiken minkä voimme. Emme voi enää jatkaa kasvavan kulutuksen tiellä. Olennaisille biologisille voimavaroille ei ole korvikkeita.

Peltojen määrä ja viljantuotanto tuskin kasvaa enää ratkaisevasti. Laidunmaat eivät ratkaisevasti kasva. Kalansaaliiden kasvu on pysähtynyt. Makean veden puute on paha. Metsät vähenevät.

Tekniikan uusi suuntaaminen

Tekniikan kehitys tarjoaa ainakin osittaisia ratkaisuja vaikeaan tilanteeseen. Tavoitteena ei ole lisätä kulutusta vaan hyötyä jo käytössä olevista luonnonvaroista enemmän (suuntaaminen pois kulutuksen lisäämisestä ympäristön ja vähäosaisten hyväksi).

Tekniikka on osoittautunut kaksiteräiseksi miekaksi. Ruokaa voidaan tuottaa yhä enemmän, mutta luontoa kuormitetaan yhä enemmän. Markkinat ovat saaneet sanella tekniikan kehityksen.

Tulevan ravintotarpeen tyydyttäminen riippuu lähes yksinomaan maan ja vesien tuottavuuden lisäämisestä. Satoisuuden kasvun ylläpitäminen on kuitenkin yhä vaikeampaa → uudet viljelytekniikat, uudet lajikkeet + biotekniikka.

Paitsi ruoantuotannon kehittäminen, tärkeää on myös tuotannon saaminen terveelle pohjalle. Nykyiset menetelmät ovat kestämättömiä. Erityisesti vesi uhkaa loppua. Israel on esimerkki vedenkäytön tehostamisesta.

Puun käyttöä on myös tehostettava → yhdestä rungosta enemmän irti. Paperinkulutuksen uskotaan kasvavan nopeasti. Paperin ei välttämättä tarvitse olla puukuidusta tehtyä.

Ympäristöverotus voi tehokkaasti ohjata kehityksen suuntaa. Markkinatalous ei ota automaattisesti huomioon luonnon kuormitusta tuotteiden hinnoissa.

Kehitysjärjestöissä tulisi varmistaa, että rahoitus kohdistuu vain ekologisesti terveisiin hankkeisiin.

Tekniikan kehitys antanee meille vain aikaa, kulutusta on joka tapauksessa madallettava ja jaettava tasaisemmin.

Kansainvälisen kaupan merkitys

Kaupan kautta maat, joilla on vähän luonnonvaroja, voivat tuoda niitä maahan. Maahan tuodut luonnonvarat ovat epäsuorasti ekologisen pääoman osia. Monille maille tuonti on elintason ylläpitämiseksi hyvin tärkeää.

Periaate, että maa voi nojautua toisen maan ekologiseen pääomaan, ei ole kestämätön. Ongelma on se, että laajasti uskotaan, että kaikki maat voivat ylittää kantokyvyn rajat ja kasvattaa talouksiaan luonnonpääoman kustannuksella.

Maapallon ekologisen kirjanpidon tulee olla tasapainossa. Jotkut uskovat markkinatalouden huolehtivan tästä hintojen nousun kautta. Tämän uskotaan kuitenkin olevan niin hidas mekanismi, että peruuttamattomia vahinkoja on jo ehtinyt liiaksi tapahtua. Lisäksi markkinoiden ulkopuolisten luonnonvarojen kuormitus ei tule otetuksi huomioon.

Tekniikan tavoin myös kans.väl.kauppa on kaksiteräistä. Alueelliset tai paikallisesti kantokyvyn rajoitukset voidaan kiertää tuomalla luonnonvaroja. Samalla se kuitenkin vaalii kulutusta luomalla harhakuvan, että luonnonvarat ovat loputtomia. Ympäristötuhot voivat siirtyä viejämaihin (matkaan liittyvä arvonalennus). Kans.v.kauppa levittää myös kestävämpiä tekniikoita ja tuotteita ja tuo vaurautta kehitysmaihin. Tähän mennessä haitat ovat olleet kuitenkin etuja suuremmat (vrt. tekniikka).

GATT pyrkii purkamaan kaupan esteitä. Mikään ei kuitenkaan takaa, että kaupasta tulisi ymp. kannalta terveempää tai oikeudenmukaisempaa.

Ympäristöverotus ja sääntely voivat ohjata ympäristökustannukset tuotteiden hintoihin. Valtioiden pitäisi siirtyä uusiin järjestelyihin yhtä aikaa, että osa ei joutuisi epäedulliseen asemaan. Köyhiä maita tulisi tukea siirtymisessä.

Seuraava GATT-sarja: vihreä kierros ??? Sen ei kuitenkaan uskota tuovan merkittäviä parannuksia.

Taakan keventäminen

Ihmisen toiminnat voivat kohota tasolle, jota maapallo ei enää kestä. Se voi olla jo lähellä.

”Varoitus ihmiskunnalle”: paljon tutkijoita allekirjoittamassa.

Tarvitaan menestyksekäs maailmanlaajuinen ponnistus.

  • Köyhyys tulee voittaa. Tähän auttaa kolmannen maailman velkataakan keventäminen. Lainananto tulee suunnata yhä enemmän köyhyyden poistamiseen. Tuen lisääminen köyhien maiden ruohonjuuritason järjestöille saisi paljon aikaan. Tavoite: ihmisten herääminen. Naisen asemaa tulee erityisesti parantaa.
  • Ympäristökustannukset tulee sisällyttää tuotantoon ja kulutukseen. Esim. BKT ei kerro luonnon tuhoutumisesta mitään. Tarvitaan parempia menetelmiä.
  • Rikkaiden maiden kansalaiset voivat vapaaehtoisesti vähentää kulutustaan.

1994 Kairon konferenssi

Kaikkiin em. ongelmiin tulee puuttua kaikkialla, ei vain konferensseissa. Vaaditaan luovuutta ja energiaa monilta ihmisiltä monilla elämänalueilla.

Kaikki me olemme samassa veneessä.