Töölönlahti-projekti
Syksyllä 1995 kirjoittamani luentomuistiinpanot. Helsingin yliopiston Kaupunkiympäristö-luentosarja, luento 9/12.
Luennoitsija: maantieteen laitoksen tutkija
Töölönlahti-projekti tutkii Töölönlahden pohjasedimenttejä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mm.:
- kaupungistumisen vaikutus: kasvillisuus, maankäyttö, saastuminen
- aikataulu
- palautuminen
Aineistona tutkimuksessa käytetään Töölönlahden sedimenttiä ja kirjallisia lähteitä. Pohjasedimentille tehdään erilaisia analyysejä, kuten siitepölyanalyysi, piileväanalyysi, sedimentin kemialliset analyysit ja aika-analyysi eri menetelmiä käyttäen.
Töölönlahdessa on tapahtunut voimakkaita muutoksia vuosien varrella alkaen 1700-luvulta. Töölön järvi ja Sörnäistenjärvi on jo täytetty. Muutokset kiihtyivät 1850-luvulta alkaen. Kluuvinlahti täytettiin ja rata vedettiin Töölönlahden yli. 1900-luvulla ei enää tapahtunut suuria muutoksia. Töölönlahden kunto on nykyisin huono. Pohjasedimentistä vapautuu jatkuvasti ravinteita - sisäinen saastuminen. Lahti on matala, syvimmilläänkin vain 2 metriä. Vesi vaihtuu huonosti.
Yksi suurimmista saastuttajista oli vanha sokeritehdas, joka laski aina 60-luvulle asti kaikki jätevetensä suoraan Töölönlahteen. Lahteen johti myös paljon avo-ojia ja viemäreitä. Pahimmat saastumisetapit olivat 1800-luvun loppu ja 1960-luku. Nykyisin lahteen ei enää lasketa jätevesiä.
Kairauksen tuloksia:
- pinnasta ensimmäiset n. 25 cm epäorgaanista saviliejua.
- syvemmälle mentäessä aines tummenee ja esiintyy sulfiitteja ja hapettomia tiloja, merkkejä häiriöistä - paksu sulfiittikerros
- 2 metrin jälkeen aines vaalenee ja muuttuu saviliejuksi
- 3 - 4 metrin kohdalla taas sulfiittikerros, tosin ei niin voimakas kuin ylempi
- sen jälkeen tulee taas savea
Radiohiiliajoitus on antanut kummia tuloksia. Näytteille on suoritettu monimutkainen geokemiallinen tutkimussarja:
kuivaus märkäpoltto < - - - - - - > metallimääritys ravinne- (erit. raskasmetallit) määritys - - - > < - - - happoliukoiset totaalipitoisuudet kuiva-aineessa | normalisointi jakamalla alumiinipitoisuudella (alumiini on eroosioindikaattori - eroosion vaikutus hävitetään)
Muita analyysejä tullaan tekemään tulevaisuudessa.
Tuloksia:
- Zn ja Cu -pitoisuudet viime kerroksissa jopa 20-kertaisia verrattuna vanhempiin.
- Aika-analyysin tekeminen on ollut vaikeaa. 3 tapaa on käyttökelpoista:
- cesium137, mitattavissa 1950→ (pommikokeet)
- hiilipartikkelit, suurin piikki 1960-luvulla (fossiiliset polttoaineet)
- hehkutushäviö, suurimmillaan 1900 - 1960 (orgaanista ainesta eniten)
- Koska sedimentaationopeus on vaihdellut huomattavasti, on tarkan ajoituksen tekeminen mahdotonta.
- alumiinipitoisuus laskee aina vuoteen 1980 - valuma-alue stabiloituu - eroosio pienenee
- 1980–> lievää kasvua (voimalaitosten lentotuhka)
- Ca, Cd, Cu, Ni, Na, Zn …
- Selvää voimakasta kasvua 1900-luvun alusta aina 1960-luvulle. Pahimmillaan suuria piikkejä.
- lyijyn pitoisuudessa heittoja - tutkimusvirhe
- myös fosforipitoisuuksissa nousua
Sokeritehtaan, avo-ojien ja viemäreiden voidaan todeta tuoneen suurimman osan saasteista. Pohjan tila on nykyisin sellainen, että se saastuttaa itse itsensä eikä se luultavasti toivu ilman ruoppausta tai muuta toimenpidettä.
Restaurointimahdollisuudet:
- kemiallinen sakkauttaminen (voi johtaa leväkukintaan)
- savikannella peitto (valtava työ)
- puhtaan veden juoksutus
- ruoppaus, myös syvyys kasvaisi (väh. 2 m tulisi poistaa)
Tutkimus julkistettiin luentoa seuraavana keskiviikkona.