Kaupunkiekologia

Kaupunkiekologiaan pätevät periaatteessa samat säännöt kuin kaikkeen ekologiaan. Resurssit ovat kuitenkin erilaiset. Kaupunkiekologian perustekijä on ihminen rakenteineen.

Kaupunkiympäristöä on totuttu pitämään karuna ja sitä on joskus jopa ajateltu “biologisena autiomaana”. Toisaalta taas on sanottu, että “esikaupunkien puistot ovat Englannin tärkein luonnonvara”.

Kaupunkiekologian merkitys kasvaa koska taajamien ja erityisesti kaupunkitaajamien asukasmäärä kasvaa. Yhä suurempi joukko ahtautuu tiheämpään asutukseen. Esim. Espoon väestö kasvaa huomattavasti.

Urbaanin paineen mittaamisessa voidaan käyttää erilaisia mittareita:

• peltoalan määrä (huono)
• teollisuustyöväen määrän osuus (huono)
• väestötiheys (klassinen)
• taajama-aste
• ulkoilualueiden kulutustutkimus
• autojen ajosuorite km/ha
• asutuksen ikä ja luonne
• rakennustehokkuus
• kerrosalan määrä

Kaupunkiympäristön eroja muihin alueisiin:

• ilmansaasteita paljon enemmän (esim. kaasumaisia noin 5 - 25 -kertaisesti)
• lämpötila korkeampi
• auringon säteilyä vähemmän
• pilvisempää
• sadetta enemmän
• sateet tulevat usein rankkoina kuuroina ja vesi johdetaan viemäriin → haihdunta on minimaalista ja ilma näin kuivempi
• keskiarvoisesti tuulta vähemmän, tyyninä päivinä enemmän

Korkeampi lämpötila ja pienempi tuuli johtaa rajavyöhykkeen muodostumiseen kaupungin ympärille kun on lämmintä ja tyyntä. Syntyy lämpösaareke (heat island), jonka ansiosta mm. kasvukausi on kaupungissa pitempi ja näin eteläisemmät lajit viihtyvät siellä.

Tyypillistä kaupunkielinympäristöille:

• biotoopit ovat pirstoutuneita
• biotoopit ovat pienentyneet
• biotooppien eristyneisyys kasvaa
• runsaasti erilaisten alueiden välisiä reunavyöhykkeitä (vaikutus paljolti tuntematon)

Kaupunkikasvillisuuden erityispiirteitä:

• luonnonkasvupaikoilla jäänteitä
• ihmisen rakentamat
  • jäänteet
  • spontaanisti levinneet
• ihmisen rakentamat
  • istutetut

Kaupunkikasvillisuuteen vaikuttavat:

• ympäristöä lämpimämpi ilmasto
• ympäristöä kuivempi ilmasto
• nopea huuhtoutuminen
• ihmisten levittämät saasteet (pieni merkitys) ja ravinteen (suuri merkitys)
  • esim. typpi → rehevöityminen
• luonnollinen pintamaa harvinaista
• ravinnesuhteet omituisia ja poikkeavia, typpeä usein runsaasti

Urbaanien viheralueiden tyyppejä:

• heinikkopuistot: aiemmin metsäalueita, sittemmin heinittyneitä
• hoidetut puistot: intensiivisesti hoidettuja, istutettuja kasveja, eliölajillisesti köyhiä
• ruderaatit: keinotekoiselle maalle syntynyttä monimuotoista rikkakasvillisuutta, esim. Töölönlahden ranta
• rikkakasvilehdot: lehtomaisia, paljon eläimistöä, paljon heiniä ja rikkakasveja, “unohdetut paikat”
• nokkoslehdot: runsaasti typpeä?
• metsät:
  • varpuset kangasmetsät: mustikkaa, puolukkaa, häiriintymättömiä
  • ruohoiset kangasmetsät: kulumista, häiriintymistä, polkuja
  • lähiömetsät: kuluneita, kulttuurivaikutusta
  • lehtomaiset metsät: kosteita

Urbanisoitumisen vaikutuksia metsissä ovat mm:

• sammalten määrän väheneminen
• varpujen määrän väheneminen
• heinien ja ruohovartisten kasvien määrä kasvaa

Helsingin kasvillisuuden ominaispiirteitä:

• kalliokasveja (viihtyvät usein ruderaateilla kuivuuden takia)
• rantakasveja (meren läheisyyden vaikutus)
• ei suokasveja
• ei vaateliaita metsälajeja

Urbanisoitumisen piirteitä ja vaikutuksia eläimistöön:

• korkeampi lämpötila
• pienentynyt kosteus
• keinovalaistus?
• ekologisten keinolokeroiden runsaus (rakennukset, tiet) → lokeroituminen
• ilman saastuminen
• epämuodostumat lisääntyvät (stressi vai mekaaninen kulutus?)
• nitrofiiliset lajit menestyvät

Hoidettujen puistojen ja ruderaattien ominaispiirteitä:

• populaatiot hyvin vaihtelevia
• paljon pioneerilajeja
• lajien vaihtuvuus suuri
• usein paljon tehokkaasti leviäviä lajeja

Urbaanien viheralueiden monimuotoisuuden piirteitä:

• yhden paikan diversiteetti pieni
• alueiden diversiteetti on suuri → yhteinen diversiteetti on suuri
• lajit paljolti hyvin leviäviä mutta kilpailukyvyiltään huonoja → suuri vaihtuvuus → suuri diversiteetti

Tehdyssä tutkimuksessa ei havaittu juurikaan urbaaniin ympäristöön erityisesti sopeutuneita lajeja.

Sekä Lontoossa että Helsingissä on todettu, että kaupungissa ja erityisesti se liepeillä on uskomuksista huolimatta paljon lajeja.