Pesäpalloa valokuvaamassa
Kirjoitettu 2014.
Kokeilin muiden valokuvausaiheiden lisäksi kesällä 2014 pesäpallon kuvaamista. Helsingissä Roihu pelaa naisten superpesistä tällä kaudella.
Ensimmäisellä kuvauskerralla Roihu – Mansen Räpsä 27.6.2014 otin mukaan matkakamerani Fujifilm X-S1:n ja sen suurimmaksi haasteeksi urheilukuvauksessa osoittautui tarkennus. Tarkennus on kontrastiperustainen ja jatkuva tarkennus toimii niin, että kamera tarkentaa koko ajan, kunnes laukaisin painetaan puoliväliin tai pohjaan, jolloin tarkennus pysähtyy siihen, missä se oli painettaessa. Kamera ei siis ota kuvia ja tarkenna yhtäaikaa, mikä on urheilukuvauksessa hankalaa. Myöskin tarkennuksen osumatarkkuus jatkuvassa tarkennuksessa ei ole erityisen hyvä: välillä tarkennus osuus kohteeseen, välillä taustaan. Tämän huomasin jo ennen pesäpallokuvaamista kuvatessani Naisten Kymppiä ja puolimaratonia Fujifilm X-S1:lla.
Toisella kuvauskerralla Roihu – Pesä Ysit 2.7.2014 välineenä oli Canon 6D, Tamronin tavanomainen 70-300 mm putki ja kamera RAW-tilassa. Sanotaan, että Canon 6D ei ole urheilukuvauskamera, mutta Fujifilm X-S1:aan verrattuna se on kyllä sitä. Jatkuva tarkennus seuraa hyvin tilanteita. Sarjakuvausnopeus Canon 6D:ssa on alakanttiin.
Kolmannella kuvauskerralla Roihu – Mansen Räpsä 12.7.2014 laitoin 6D:n ottamaan JPG-kuvia. Olin pettynyt 6D:n automaattiseen valkotasapainoon. Fujifilm X-S1 onnistuu valkotasapainon suhteen selvästi paremmin. Canon pyrkii tekemään aurinkoisella kelillä otetuista kuvista liian kylmiä ja kun kuvassa on vihreä pesäpallokenttä, kääntää Canon kuvaa voimakkaasti violetin suuntaan.