Ympäristön terveysriskien arviointi

Kemikaalien tuottajat ovat kehittäneet kymmeniä tuhansia uusia yhdisteitä käyttöömme yrittäen poistaa kaiken epämukavuuden, kivun ja tyhjyyden elämästämme. Nämä uudet luomukset ovat hyötyjensä ohella aiheuttaneet suuren joukon ongelmia, joihin kuuluvat myös vakavat terveysvaikutukset. Kemikaalien pitkäaikaisvaikutukset ovat jääneet uusiin tuotteisiin ja palveluihin innostumisen jalkoihin. Suuri summa rahaa on kulutettu tuotekehittelyyn, markkinointiin ja mainostamiseen. Hyvin vähän rahaa on käytetty kemikaalien vaikutuksen testaamiseen. Näitä vaikutuksia ei koskaan täysin voida testatakaan: ympärillämme on suunnaton määrä erilaisia yhdisteitä.

On todettu, että tiettyjen teollisesti tuotettujen aineiden ja tiettyjen vakavien sairauksien (erit. syöpä) välillä on kiistämätön yhteys. Kuinka suuren osuuden kaikista sairauksista aiheuttaa saastuminen? Tästä kiistellään.

Jotkut tiedemiehet ovat alkaneet tutkia muitakin kemikaalien terveysvaikutuksia kuin kaikkein ilmeisimpiä ja helpoiten diagnosoitavia. Aiempi käsitys siitä, että kemikaalit ovat vaarattomia, on joutunut uuteen valoon. On havaittu, että suurella joukolla ympäristöä saastuttavilla aineilla on kyky heikentää biologisia toimintoja ja näin vaikuttaa eläinten yleiseen suoriutumiseen. Monet aineet aiheuttivat laajoja mutta lieviä vaurioita häiritsemällä elintärkeitä toimintoja. Tähän riittivät usein paljon pienemmät altistukset kuin syövän yhteydessä. Monet näistä vaurioista kehittyvät petollisen hitaasti. Tutkimusten mukaan saasteet voivat haitata yksilön toimintaa vaikka näkyviä taudinmerkkejä ei olekaan. Tarvittaisiinkin laajaa aiempaa tarkempaa tutkimusta kemikaalien vaikutuksista ihmisten terveyteen.

Viime aikoina on alettu olla sitä mieltä, että aiempi keskittyminen syövän torjuntaan riitä. Teollisen kautemme tuotteilla saattaa olla suuria vaikutuksia kansanterveyteen. Lieväasteinen altistuminen eri kemikaaleille koskettaa käytännössä kaikkia.

Tutkijat ovat alkaneet osoittaa yhä enemmän erilaisia myrkkyjen vaikutuksia, mikä edellyttää tiukempaa suhtautumista kemikaaleja koskeviin määräyksiin. On nähtävä muutkin kuin vain syövän vaara.

Yhteiskunnassa on jo vuosisatoja ymmärretty monien luonnon- tai synteettisten kemikaalien vaarat. Usein käsitykset ovat perustuneet satunnaisiin havaintoihin ”likaisten” teollisuudenalojen työntekijöillä. Nykyaikana laajatkin väestönosat ovat altistuneet luonnollisilla ja synteettisille aineille, kun kemikaaliteollisuus on kasvanut ja luonnon aineita on alettu puhdistaa ja muokata.

Teollisuus on kehittänyt lukuisia yhdisteitä, jotka vasta myöhemmin on todettu myrkyllisiksi (esim. PCB). Monet näistä yhdisteistä sisältävät klooria. Monet teollisuuden kehittämistä yhdisteistä on melko hitaasti hajoavia kloorin ja hiilen sidoksien vuoksi. Useat orgaanisista klooriyhdisteistä liukenevat hyvin rasvaa, jolloin ne kerääntyvät eläinten rasvakudoksiin. Tällainen on esim. pahamaineinen DDT.

Paitsi luomalla uusia aineita, teollisuus on ottanut monia luonnostaan myrkyllisiä aineita kallio- ja maaperästä raaka-aineiksi. Samalla niitä vapautuu ympäristöön. Ilmakehässä on luonnolliseen pitoisuuteen nähden 300-kertainen määrä lyijyä ja moninkertaisesti myös muita myrkyllisiä metalleja kuten elohopeaa ja kadmiumia. Pienetkin määrät näitä aineita ovat osoittautuneet vaarallisiksi keskushermostolle.

Vain kemikaalien pienen osan terveysvaikutukset tunnetaan tarkasti. Monia kemikaaleja ei ole testattu käyt.katsoen lainkaan. Tämä ei oikeastaan ole yllättävää, sillä ympäristöhallintoviranomaiset eivät useinkaan vaadi testejä uusilta eikä vanhoilta aineilta.

Torjunta-aineiden vaikutukset tunnetaan hieman paremmin kuin teollisuuskemikaalien. Torjunta-aineistakaan ei kuitenkaan ole tarpeeksi tietoa!

Monet liuottimet, torjunta-aineet ja metallit voivat aiheuttaa aivovaurioita ja hermostovahinkoja. Monet yleiset teollisuuden aineet (mm. bentseeni ja dioksiinit) häiritsevät immuunijärjestelmää. Monet orgaaniset klooriyhdisteet häiritsevät hormonieritystä ja heikentävät hedelmällisyyttä (mm. dioksiinit, furaanit ja DDT). Jotkut viim.main. yhdisteistä on kielletty joissain maissa, mutta ne voivat jäädä ympäristöön vuosikymmeniksi. Ja esim. DDTtä käytetään vielä monin paikoin!

Työntekijät altistuvat usein suurimmille pitoisuuksille. Myös muut ihmiset altistuvat niille kulutustavaroiden, juomaveden tai sisäilman välityksellä. Monet käyttävät kodeissaankin voimakkaita kemikaaleja. Työpaikan ulkopuolisesta altistumisesta on kuitenkin aika vähän tutkittua tietoa.

Syöpä on yksi pelätyimmistä ja tutkituimmista saasteille altistumisen seurauksista. Teollisuusmaissa sillä on suuri merkitys, koska kuolleisuus yleisesti on pieni. Teollisuusmaiden korkeiden syöpälukujen syiksi on tarjottu mm. ruokavaliota ja tupakointia. Näihin tekijöihin verrattuna saastumisella saattaa olla pienempi merkitys. Saasteiden merkitys ei kuitenkaan ole vähäinen. Joissain syövissä merkitys voi olla jopa suuri. On vaikea arvioida, mikä osa syövistä johtuu saasteista, koska kemikaalien myrkyllisyydestä on vähän tietoa, altistusmäärät ovat usein pieniä ja ihmiset ovat altistuneet lukemattomille kemikaaleille.

Keuhkosyöpä on yksi selvimmin tupakointiin liittyvä syöpä ja sen ilmaantuvuuden kasvu on pysähtynyt. Viime aikoina tutkijat ovat havainneet kasvua syöpäkuolleisuudessa ja yleensäkin syövän ilmaantumisessa (näin myös niissä syövissä, jotka eivät liity tupakointiin). Kasvu kohdistuu erit. vanhempiin ikäryhmiin mutta ei ole rajoittunut vain heihin.

Syöpätilastojen tulkinnassa on monia pettäviä kohtia. Syöpiä ehkä ei aiemmin kirjattu aina huolellisesti ylös. Diagnostiikan paraneminen ja syöpäseulonnat aiheuttavat havaintojen kasvua. Arvellaan, että iso osa kasvuluvuista johtuu näistä seikoista. Tästä jotkut ovat eri mieltä. Parantuneen diagnostiikan pitäisi siirtää tuntemattomista syistä kuolleita tiettyihin tarkempiin lokeroihin. Näin ei ole. Sekä diagnosoidut että tuntemattomat kuolemat ovat lisääntyneet. Syövän on siis täytynyt yleistyä.

Jos syöpä todella yleistyy, hoidon parantaminen ei ehkä riitä vähentämään sen vaikutuksia tarpeeksi. Tarvitaan puuttumista ehkäisyyn (ja tätä kautta syytekijöihin).

Syöpä on edelleen monimutkainen ja vaikeasti määriteltävä tauti huolimatta siihen kohdistuvasta tutkimuksesta. Suurin osa useimpien syöpäsairauksien syistä on edelleen tuntemattomia. Geeneillä, ruokavaliolla, alkoholilla, viruksilla, asuinpaikalla ja ammatilla uskotaan olevan vaikutuksia.

Kemiallisten aineiden kykyä kiihdyttää syöpää ei ole juurikaan testattu. Vaikka joidenkin kemikaalien on todettu aiheuttavan syöpää eläimillä, niiden käyttöä ei kuitenkaan säännellä.

Myrkyille altistuminen voi käynnistää syöpään johtavan tapahtumasarjan. DNA voi vaurioitua ja aiheuttaa mutaatioita. Kemikaalit voivat heikentää vastustuskykyä. Myrkky voi käyttäytyä hormonin tapaan.

Maanviljelijöillä ja muilla maatyöntekijöillä on havaittu teollisuusmaissa korkea syöpäriski. Maanviljelijät elävät ”tavallista” kansaa terveemmin mutta he altistuvat monenlaisille aineille. Uskotaan, että kemikaalit voivat edistää syövän syntyä vähentämällä vastustuskykyä.

Ihmisen hermosto on ehkä kaikkein herkin kohde saasteille. Esim. lyijy, liuottimet ja torjunta-aineet voivat aiheuttaa hermostovaurioita. Keskusherm. herkkyys johtuu osin siitä, että hermosolut eivät uusiudu. Hyvin harvojen teollisten kemikaalien hermostovaikutuksia on tutkittu.

Lyijy on hermostolle vaarallinen aine. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että nykyiset enimmäispitoisuusrajat eivät ole tarpeeksi alhaiset. Lyijyä pidetään keskeisenä ymp. kohdistuvana uhkana monissa maissa.

Lyijy on yksi parhaiten tutkitusta hermostomyrkyistä. ”Turvallisen altistuksen” raja on koko ajan laskenut. Lyijyllinen bensiini on suuri uhka josta monissa paikoissa ollaan pääsemässä eroon ja monissa paikoissa ei. Lyijyä on paljon myös maaleissa.

Yhdysvalloissa tutkijat ovat alkaneet pitää monien muidenkin hermostomyrkkyjen vaaroja merkittävinä. Yksi tällainen myrkkyryhmä on liuottimet. Monissa yleisissä teollisuuskäytössä olevista ja kotiemme käyttöaineista sisältää liuottimia. Liuottimet aiheuttavat todistetusti hermostovaurioita jos niille altistuu paljon ja pitkään. Turvarajat ovat vielä tänäänkin usein liian korkeita! Täytyy muistaa, että kodeissa tapahtuva altistus voi olla myös merkittävä, koska kotona ollaan tavallisesti pidempi aika kuin töissä. Lapset ovat usein työikäisiä herkempiä.

Mahdollisia liuotinaltistuksen seurauksia: ärtyneisyys, heikentynyt suorituskyky, huonot reaktioajat, lisääntynyt kömpelyys ja lyhytaikaisen muistin heikkeneminen. Yksi mahdollinen seuraus voi olla jokin hermostoa rappeuttava tauti, esim. Parkinsonin tauti. Ympäristöstä johtuvien syiden osuutta näihin tauteihin vaikeuttaa geenien mahdollinen vaikutus edistävästi tai estävästi.

Viimeaikoina on oltu hyvin kiinnostuneita saasteiden vaikutuksista hedelmällisyyteen ja sikiönkehitykseen. Hedelmällisyys- ja sikiönkehityshäiriöistä n. 60% alkuperä on tuntematon.

Tutkimuksissa on havaittu glykolieetteriliuottimien, jotka ovat teollisuudessa yleisiä sekä tuotteissa että prosesseissa, vaikuttavan haitallisesti lisääntymiseen. Yhdysvalloissa alettaneen soveltaa erittäin tiukkoja määräyksiä näiden aineiden suhteen.

Joukko tutkijoita on kehittämässä teoriaa, jonka mukaan kokonainen joukko saasteita vaikuttaa lisääntymiskäyttäytymiseen ja -toimintaan muuttamalla hormonien vaikutuksia. Nämä muutokset voivat muuttaa usein muuttumattomina tai periytyvinä pidettyjä ominaisuuksia. Altistuminen estrogeenin kaltaisille aineille voi aiheuttaa miehille lisääntymisongelmia poikkeavan sukupuolikäyttäytymisen tai lisääntymiselinten poikkeavuuksien muodossa. Näitä lukuisia aineita on ympäristössä luonnostaan ja ihmisen kemikaalituotannon kautta jopa kasvavia määriä. Vaikutuksia pidetään tärkeänä ihmisen lisääntymisessä. On arvoitus, kuinka monet erilaiset aineet voivat biologisesti toimia samanlailla.

Immuunikato (AIDS) on tehnyt selväksi terveen immuunijärjestelmän merkityksen.

Immuunijärjestelmä on monilta osin vielä tutkimaton. Ei tiedetä voiko immuunijärjestelmän joku osa korvata huonommin toimivia osia. Monien kemikaalien vaikutuksia immuunijärjestelmään ei tunneta.

Monilla teollisuuden kemikaaleilla ja saasteilla on havaittu olevan vaikutuksia immuunijärjestelmän eri osiin, kun niitä on testattu eläimillä (esim. bentseeni, dioksiini, lyijy, elohopea, otsoni, typpidioksidi, PCBt ja torjunta-aineet). Näiden vaikutuksen merkitystä on vaikea sanoa.

Ehkä paras osoitus saasteiden merkityksestä vastustuskyvyn häiriöihin on astman ja hengityselinten sairauksien yhteydessä. Astman aiheuttamat kuolemat ovat lisääntyneet teollisuusmaissa. Joissain maissa lasten astman on havaittu yleistyvän. Monet astmatapauksista johtuvat allergisesta yliherkkyydestä. Sen uskotaan olevan tietyllä tavalla vastakohta immuunijärjestelmän heikkoudelle. Esim NO2, otsoni ja SO2 pahentavat astmaa. Hiukkasten merkitys astmakohtausten laukaisijana voi olla huomattava.

Astman syitä ei tunneta kunnolla ja sen yleistymiselle esitetään hyvin erilaisia selityksiä. Uskotaan kuitenkin yleisesti, että ilman saastuminen lisää astman yleisyyttä ja vaikeusastetta.

On vaikeaa osoittaa joku saaste tai saasteet jonkin tietyn terveydellisen tilan syyksi. Pitää olla vahvoja näyttöjä, sekä toksikologista että epidemiologista. Se, että aine on vaarallinen koe-eläimille ei yleensä ole riittävä näyttö.

Epidemiologista aineistoa pidetään usein luotettavampana. Se kertoo suoraan ihmiseen kohdistuvista vaikutuksista. Se on kuitenkin karkea apuväline. Lievät saasteiden vaikutukset jäävät usein kilpailevien selitysten varjoon. Vähäisten riskinlisäysten toteaminen vaatisi suuren aineiston. Epidemiologisissa tutkimuksissa ei voitane havaita kuin suuria riskinlisäyksiä.

Epidemiologiset tutkimukset mittaavat haitallisia vaikutuksia vasta niiden tapahtumisen jälkeen. Ne eivät tarjoa ennusteita tämän hetken altistuksen vaikutuksista. Näitä puutteita voidaan tasoittaa toksikologisilla tutkimuksilla.

Toksikologisissa tutkimuksissa tulosten saamiseksi on käytettävä usein suuria altistustasoja, jolloin lievän altistumisen vaikutukset jäävät toteamatta. Useimpia kemikaaleja testataan vain erikseen, jolloin niiden yhteisvaikutukset jäävät tutkimatta. Yhteisvaikutus voi olla pienempi, moninkertainen tai olematon verrattuna erillisvaikutuksiin. Jopa kaksi erillään vaaratonta ainetta voivat yhdessä olla myrkyllisiä.

Toksikologisia tutkimuksia ei usein voida tehdä ihmisille. Lisäksi osa väestöstä on keskimääräistä kansalaista herkempi vaikutuksille (MCS, kemikaaliyliherkkyys). Syynä voivat olla esim. geneettiset vauriot, huono ravitsemus ja heikentynyt vastustuskyky. MCS on hyvin kiistelty asia.

Kaikista edellämainituista epätarkkuus- ja epävarmuustekijöistä johtuen ympäristösaasteiden aiheuttamista terveysriskeistä ei ole olemassa yksinkertaisia kaavoja. Useimmissa niissä maissa, missä säännöksiä on, normit perustuvat olettamukseen ihmisten samankaltaisuudesta ja riskikaavojen täsmällisyydestä. Usein käytetty varmuuskerroin 10 ei välttämättä riitä. Huolestuttavaa on myös se, että osa väestöstä on altistunut useammille saasteille kuin muut esim. ammattinsa vuoksi. Työntekijöille sallitaan Yhdysvalloissa jopa satakertaisia altistumistasoja tavallisiin ihmisiin verrattuna! Monissa kehitysmaissa ei ole lainkaan työntekijöitä suojelevia säännöksiä.

Yhdysvalloissa ympäristön saastumisen uskotaan aiheuttavan eniten haittoja pienituloisille ja vähemmistöille. Köyhät tekevät usein likaista työtä ja elävät lähempänä saastuneita alueita. Heidän on myös vaikeampi saada terveyspalveluita ja heidän ravitsemuksensa on heikompi.

Tulee huomata, että vaikka valtakunnallisesti ihmiset eivät altistu määrättyä enempää kemikaaleille osa väestöstä tietyllä alueilla voi altistua. Arvioitaessa huolella kemikaalien aiheuttamia riskejä tulisi ottaa huomioon sosiaaliset seikat.

Pitkällä tähtäimellä toivottavinta on altistumisen estäminen kokonaan. Tämä tapahtuu parhaiten yksinkertaisesti vähentämällä kemikaalien käyttöä. Tarvittaneen sekä verokannustimia että tiukkoja säännöksiä.

Maanviljelyssä voidaan siirtyä monimuotoisiin luonnollisiin torjuntamenetelmiin. Teollisuudessa samankaltaisten toimien käyttöönotto on paljon monimutkaisempaa. Korvaavat prosessit ja uudet kemikaalit voivat korvata useat nykyisistä myrkyllisistä kemikaaleista. Tällaista kehitystä on jo tapahtunut.

Todellisuudessa ehkä paljon vaatimattomammat ja väliaikaiset toimet tulevat säätelemään altistumista. Kuitenkin myös joillakin asteittaisilla toimilla voidaan suojella merkittävästi kansalaisia. Ensimmäinen niistä on koulutus. Työntekijät että suuri yleisö tarvitsevat tietoa kemikaalien aiheuttamista vaaroista. Toinen on huomion suuntaaminen niihin väestöryhmiin, jotka asuvat tod.näköisesti saastuneimmilla alueilla.

Kansanterveyden keskeinen periaate - sairauksien ehkäisy - tulisi ottaa käyttöön myös viranomaisten valvonnassa. Synteettisiä kemikaaleja on totuttu pitämään hyvälaatuisina, kunnes epidemiologinen tutkimus antaa näyttöä päinvastaisesta. Siinä vaiheessa toteutetut toimenpiteet tulevat liian myöhään.

On runsaasti avoimia kysymyksiä teollisuussaasteiden vaikutuksista ihmisiin. On kuitenkin laajaa näyttöä, että kertyessään saasteet aiheuttavat merkittävää haittaa ihmisille.