Valtamerien suojelu

Valtameret voivat suuren kokonsa takia vaikuttaa haavoittumattomilta. Kuitenkin myös niihin vaikuttavat samat perusrasitukset kuin mantereisiinkin.

Saastuminen, elinympäristöjen tuhoutuminen ja ylikalastus johtavat taloudellisiin ja biologisiin menetyksiin. Maailmanlaajuiset ilmastonmuutokset voivat aiheuttaa vielä suurempaa tuhoa.

Valtamerikalastus on maailman tärkein eläinvalkuaislähde. Erityisen tärkeä se on kehitysmaissa. Nyt valtamerikalastus on joutunut maailmanlaajuiseen kriisin.

Rantaturismi kärsii saastuneista hiekkarannoista ja vesistä.

Meren ravintoketjut ja monimuotoisuus ovat meriympäristön taloudellisen hyödyntämisen perusta. Ympäristön tilan jatkuva heikkeneminen uhkaa myös valtamerien järjestelmiä. Merien fotosynteesi käyttää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta säätelevää “biologista pumppua”.

Valtameriä pidetään yhä usein rajattomina. Joitakin parannuksia on saatu aikaan esim. valaiden tappamisessa ja rantojen pilaantumisessa. Nämä eivät kuitenkaan ole ongelmista suurimpia.

Valtameret ovat olleet iän kaiken biosfäärin ekologinen perusta. Noin 90% maailman elinympäristöistä on merissä.

Valtamerien ehkä tärkein toiminto on niiden säätelevä vaikutus maailman ilmastoon. Erityisesti tämä tapahtuu lämpötiloja tasaamalla ja lämpöä kuljettamalla. Valtameret ovat tärkeitä hapen tuottajia. Biologinen pumppu säätelee kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. Häiriöt valtamerien järjestelmissä voivat nopeuttaa ilmastomuutoksia.

Sekä merten ravintoverkoston että biologisen pumpun terveys ja tasapaino riippuvat ratkaisevasti merten biologisesta monimuotoisuudesta.

Valtamerien geenivarastot ovat korvaamaton voimavara. Merten elämää on tutkittu vähän verrattuna kuivan maan elämään. Meret ovat valtava uusi tutkimuskenttä.

Yleisesti ottaen rannikkovesistöt kuhisevat enemmän elämää kuin aava meri tai syvänteet. Rannikkovesissä on elämälle enemmän ravintolähteitä. Rannikkoekosysteemit ovat näin valtamerikalastuksen keskuksia. Aavakaan meri ei ole vailla elämää. Sen kasviplankton käyttää biologista pumppua. Niissä elää myös tärkeitä vaeltavia kalalajeja. Syvänteissä elää lukuisia lajeja joita ei tunneta.

Koralliriutat ovat monimutkaisten ravintoverkostojen tyssijoja. Ravinteet kierrätetään tehokkaasti.

Kaikki meren osat ovat myös mukana suuressa ravintokierrossa. Ravinteet kiertävät rannikoilta aavalle merelle ja takaisin. Lajit vaeltelevat.

Syvänmeren tuliperäiset purkaukset synnyttää uutta geneettistä monimuotoisuutta.

Suuret merivirrat liittävät meret toisiinsa.

Ihmisen vaikutukset kohdistuvat eniten rannikoille, juuri sinne missä on eniten elämää. Maatalouden ja kaupunkien jätteet virtaavat mereen, savusumu vapauttaa saasteensa, laivat huuhtovat säiliöitään ja kaupungit tuhoavat kosteikkoja laajentuessa merelle..

Häiriöt rantavesissä vaikuttavat suhteettomasti koko merelliseen ekosysteemiin.

Suurin osa mereen joutuvista saasteista on lähtöisin ihmisen toiminnasta maalla. Myös öljysaasteet ovat suurimmaksi osaksi peräisin maalta. Ainoastaan vieraiden lajien tuominen on suurimmaksi osaksi peräisin merillä sijaitsevista lähteistä.

Ravinteiden virta meriin on kasvanut. Lieteen määrä on moninkertaistunut. Jokien laskualueet ja rannikkovesistöt pilaantuvat. Suurin osa rannikkovesiin joutuvista ravinteista on peräisin kaupunkien jätevesistä.

Yllättävän suuri osa rannikkovesien saasteista on peräisin kaukaa maalta. On havaittu, että saastumisen aste vastaa koht. tarkasti ihmisen toiminnan määrää vesistön valuma-alueilla.

Noin 1/3 mereen joutuvista saasteista on peräisin päästöistä ilmaan. Ilman mukana kulkeutuu myös öljyä!

Geenivarannon pilaantumista aiheutuu lajien viemisestä uusiin elinympäristöihin (painolastivedet). Uudet lajit syrjäyttävät vanhat, monimuotoisuus vähenee. Vieraat lajit muokkaavat rannikkovesien ekosysteemejä.

Rannikkosaasteet ja elinympäristöjen tuhoutuminen liittyvät yhteen. Kosteikot eivät enää suodata päästöjä.

Rannikkoelinympäristöjen häviäminen on yleinen ja maailmanlaajuinen ongelma. Suuri osa tuhoista johtuu liian tiheästä rannikkoasutuksesta. Rannikon väestö näyttää myös kasvavan nopeimmin. Rannikkokaupunkialueet ovat suuri uhka meriympäristölle → saasteet lisääntyvät ja laajeneminen hävittää elinympäristöjä. Myös rannikkojen maanviljelytoiminta on uhka.

Saastuminen ja elinympäristöjen tuhoutuminen ei uhkaa yhtä vahvasti aavaa merta ja syvänmeren kerrostumia kuin rannikkovesiä. Ne eivät kuitenkaan ole suojassa. Myrkylliset aineet leviävät rannikoilta valtameriin. Laivareitit kulkevat valtamerien yli ja niihin on upotettu myös jätteitä ja aseita.

Aavan meren ekologiaa on tutkittu vähän. Saasteiden vaikutuksia ei kunnolla tunneta. Kemialliset aineet kasautuvat useimmiten pintavesiin, jossa elämä on vilkkainta.

Maailmanlaajuiset ilmastonmuutokset uhkaavat valtameriä. Lisääntyvä uv-säteily vähentää kasviplanktonin tuotantoa. Maailmanlaajuinen lämpeneminen vaikuttaa myös valtameriin. Herkät ekosysteemit (esim. koralliriutat) saattavat tuhoutua. Merivirrat voivat muuttua ja vedenpinnan nousu voi tuhota rantaympäristöjä. Näiden vaikutukset saattavat kuitenkin olla pieniä, mikäli suuria tuhoja on jo tapahtunut muista syistä.

Ravinnon ja muiden meren antimien tavoittelu on saanut ihmiset todella poistamaan merestä massiivisesti organismeja ja näin muuttamaan ekosysteemejä. Helpoiten tuhoutuvat hitaasti kasvavat, pitkään elävät ja vähähedelmälliset nisäkkäät. Nykyään suojelusopimukset ja -lait suojelevat useimpia näistä. Monet eksoottiset lajit ovat myös vaarassa hävitä kalastuksen ja keräilyn vuoksi.

Viime aikoina kalastajien määrän kasvu ja välineiden kehitys on viime aikoina vaarantanut myös hedelmällisemmät ja runsaammat lajit. Kehityksen ansiosta kalansaalis kasvoi tällä vuosisadalla nopeasti mutta nyt se on alkanut taantua. Syynä on luultavasti ylikalastuksen ja luonnollisen vaihtelun yhteisvaikutuksesta.

Kalansaaliiden kasvun on mahdollistanut osittain siirtyminen uusiin kalalajeihin. Ei kuitenkaan jatkuvasti voida kannattavasti siirtyä vähempiarvoisiin lajeihin. Enää ei ole olemassa koskemattomia kalakantoja, joiden pyynti voitaisiin aloittaa.

Uskotaan, että kalansaaliin kasvattaminen vaatisi lisääntyvää huolehtimista kalakannoista. Saattaa olla, että saalista ei voida tällöinkään kasvattamaan.

Ylikalastuksen vaikutus kohdistuu koko meriympäristöön. Ns. oheissaalis kuolee ja häviää merestä. Tunnetuin ja pahamaineisin kalastustapa on ajoverkkojen käyttö aavalla merellä. Jotkut kalastajat harjoittavat “biomassapyyntiä”, jossa tiheäsilmäisellä verkolla otetaan talteen kaikki irtisaatava saalis. Tämä käytäntö yleistyy. Biomassa käytetään tavallisesti viljeltyjen kalojen ruokkimiseen. Kokonaiset ekosysteemit alkavat kärsiä.

Ylikalastaminen aiheuttaa kärsimystä kalastajissa ja kalanjalostusalan työntekijöissä kun kalansaaliit pienenevät. Myös pääsystä kalaparvien ääreen on tullut yhteenottojen aihe. Paikalliset kalastajat, jotka käyttävät pienimuotoisia välineitä, kärsivät aina pahasti. Kalastus vientiin tai ulkomaisin voimin verottaa kaikkien kalansaalista. Kehitysmaiden kalastajat ovat joutuneet ahtaalle kalan lisääntyvän kysynnän ja kohoavien hintojen vuoksi.

Kun saasteet leviävät, elinympäristöjä tuhotaan ja ylikalastus lisääntyy, merten ravintotuotanto auttamatta vähenee.

Merten biologiset järjestelmät ovat rajallisia!

Viime vuosikymmenten aikana tehdyt kans.väl. sopimukset puuttuvat mm. öljyvahinkoihin, jätteiden upottamiseen meriin, ja valaan- ja hylkeenpyyntiin. Ei ole juurikaan puututtu maalta aiheutuviin saasteisiin, elinympäristöjen tuhoamiseen tai ylikalastukseen. Tärkeimmät kysymykset ovat vielä lähes koskemattomia.

Merenkulkuun on kohdistunut eniten yleismaalimallista huomiota. On rajoitettu jätteiden upottamista ja otettu vastuuta mahdollisista onnettomuuksista.

Toisin kuin merenkulussa, kalastusta koskevat sopimukset ovat vasta tiensä alussa. On ollut selvää haluttomuutta solmia kalastusta koskevia kans.väl. sopimuksia. Viime aikoina on saatu lievää edistymistä, mm. Agenda 21:sen kalastusmääräykset. Merinisäkkäiden suojelua koskevien sopimusten laatimisessa on onnistuttu paremmin. Valaanpyyntiä on voimakkaasti rajoitettu.

Rannikkovesien suojelusta ei ole mitään merkittäviä kans.väl. sopimuksia. Ehkä tulevaisuudessa tähänkin saadaan parannusta. Agenda 21:ssa rannikoiden ongelmat tunnustetaan. Valtioiden tulisi irrottautua perinteisistä rannikkovesien suvereenisuutta koskevista käsityksistä. Monet valtiot ovat ottaneet yhä suuremman vyöhykkeen itselleen talouskäyttöön ja tätä on alettu pitää osana kansainvälistä tapaoikeutta. Valtamerien arvokkaimmat osat on siirretty rantavaltioiden oman päätäntävallan piiriin. Rantavaltioilla on nyt keskeiset edellytykset valtamerien suojelussa. Ne eivät tällä hetkellä kuitenkaan suojele merta niin tehokkaasti kuin pitäisi.

Valtamerien terveys riippuu kaikkien kansakuntien toiminnasta. Tarvitaan kansainvälisiä standardeja, jotka estävät toisia valtioita mitätöimästä toisten aikaansaamaa paranemista.

Tämän hetken tilanteessa on pitkälti yksittäisten valtioiden ja yhdyskuntien asia ryhtyä toimiin merten tuhoutumisen pysäyttämiseksi.

Kolmella keskeisimmällä alalla toimintaa olisi kiireellisimmin muutettava meriympäristöä suojelevaksi:

• kalastus,
• rannikkorakentaminen ja
• maalta aiheutuva saastuminen.

Nämä ovat ympäristötuhojen suurimmat syyt.

Ensimmäinen askel on pysäyttää kalakantojen loppuunkuluttaminen. Tähän on valittavana lukuisia keinoja. Joudutaan kuitenkin käsittelemään myös laajempaa ongelmaa: liian monta kalastajaa tavoittelee liian harvoja kaloja, syitä: valtiot tukevat kalastusta, kalastusalueille on vapaa pääsy. Tukiaiset tulisi poistaa ja periä vuokraa kalastusalueille tulijoilta. Maksut voisivat kohota kun kalakannat hupenevat. Kalakannat kasvaisivat ja kalansaaliit voisivat jopa kasvaa! Valtio tienaisi lisäksi näillä järjestelyillä. Rajoitukset voisivat myös auttaa perinteisiä kalastajia.

On otettava huomioon kalastuksen meriympäristölle aiheuttamat laajemmat vaikutukset. Kestävä kalastuksen taso voi silti vahingoittaa muita lajeja tai ekosysteemiä. Etelämantereen alueella on jo otettu käyttöön tämä rajoitustapa.

Merta muuttavilta rakentamisilta tulisi poistaa valtion tuki. Luonnolliset puskurivyöhykkeet voisivat auttaa rannikkojen elinympäristöjen suojelussa. Siellä missä maaseutuyhdyskunnat käyttävät rannan elinympäristöjä, tarvitaan sääntelyohjelmia tasoittamaan käytön vaikutuksia ympäristöön.

Maalta merelle kulkeutuvien saasteiden virtaa tulee leikata. Suuri osa saasteista tulee jokien ja ilman kautta. Ilmansaasteiden vähentäminen parantaa sekä ihmisten välitöntä elinympäristöä että merten tilaa. Viemärivesi on veden myötä meriin joutuvista saasteista suurin ongelma. Viemäriveden puhdistus puhdistaisi niin ihmisiä lähellä olevia vesistöjä että meriä. Veden tehokas kierrätys vähentäisi sekä niukkojen vesivarojen kulutusta että ravinteiden joutumista vesistöihin.

Tarvitaan laajempaa yhteistyötä eri alueiden välillä, jotta saasteiden estämispyrkimykset onnistuisivat. Ohjelmien laatiminen ja erityisesti täytäntöönpano on osoittautunut hyvin vaikeaksi. Valtioiden rajat on todella vaikea ylittää. Rahoituksen saamisessa on ollut suuria ongelmia.

Maailmanpankki ym. kansainväliset lainanantajat vaikuttavat rannikkovesien tilaan antamiensa luottojen kautta.

Valtamerien tuhoisan kehityssuunnan pysäyttäminen vaatii toimintaa, joka tunkeutuu ruohonjuuriryhmistä kansainväliselle tasolle. Erityisesti ajoverkkojen käyttö on saatu näin kuriin.

Valtamerien suojelu voi vaikuttaa musertavan suurelta urakalta. Koska maa ja meri ovat monimutkaisesti yhteydessä toisiinsa, valtamerien terveydestä huolehtiminen on välttämätöntä. Valtamerien suojelu tulee olla osa kansainvälistä kestävän kehityksen tavoitetta.