Kaupunki pelon ympäristönä

Pelon tutkiminen:

• kvantitatiivinen (tav. ympäristötutkimuksen painoalue)
• kvalitatiivinen

“Kaupunki-ilmapiirin laatu”. Hyvän ympäristön vaatimus on turvallisuus, osa hyvinvointia.

Pelon tutkimisen ongelma ja toisaalta sen kiehtovuus on se, että sitä ei voi tutkia objektiivisesti mittaamalla. Pelon tutkimus on laadullista tutkimusta, ihmisen omat tuntemukset määräävät pelon vakavuuden. Pelon tuntemus ei ole suorassa suhteessa riskiin. Lieväkin pelko vaikuttaa ihmisten valintoihin. Tutkimisen vaikeudesta huolimatta pelosta voidaan kuitenkin saada tietoja ja näitä tietoja voidaan soveltaa kaupunkisuunnittelussa.

Kolme tapaa tutkia pelkoa:

• mentaalikartoitus (tehtiin luennolla):
  • koehenkilöt rajaavat karttapohjalle alueet, jossa he pelkäävät
  • monien karttojen yhdistäminen antaa aika luotettavan tuloksen pelottavimmista paikoista
  • yleisesti Helsingissä esillä ensimmäisenä aseman seutu
  • havaittavissa nuorten erilainen käyttäytyminen - sosiaalisen elämän keskus on pelottava paikka
• kyselyt
  • lomakekyselyt, tuloksena prosenttilukuja
  • Helsingissä tehty postikyselyinä
  • rasti ruutuun tai avovastaukset
  • Turva 93 viimeisin valtakunnallinen, tehdään viiden vuoden välein
  • tulos mm.: 12 % naisista ei uskalla käydä paikkakuntansa keskustassa yksin viikonloppuiltoina, myös muita merkkejä selvästä pelosta
• haastattelututkimus
  • voidaan syventää lomakekyselyn tuloksia
  • ketkä pelkäävät?
  • mitä?
  • miksi?
  • voidaan kartoittaa hyvin minkälaiset muutokset ovat vaikuttaneet pelon tunteeseen

Kasvaminen ja kasvattaminen pelon varjossa ja sen vaikutukset? Suomessa on havaittu lasten saavan liikkua vapaasti verrattuna moniin muihin Euroopan maihin.

Tutkimustuloksia:

• yökaupunki on pelon kaupunki, selvää monissa kaupungeissa
• ?pimeän pelolla vaikutusta? - pohjolan pimeät talvet
• ristiriita: yön kaupunki on myös vapaa-ajan ja huvittelun kaupunki
• “yön liikkujat” harvoin pelkäävät
• “päivän liikkujat” pelkäävät, vieras ympäristö pelottaa

Fyysisen ja sosiaalisen tilan vaikutus, pelko liittyy:

• fyysisiin puitteisiin (rakennukset, tiet, luonto)
• sosiaalinen tila (ihmiset, vuorovaikutukset, suhteet)

Pelko liittyy usein pohjimmiltaan sosiaaliseen tilaan. Kuminauhailmiö: Päivällä lyhyt silta venyy ja venyy yöllä jos sillä on juopporemmi.

Paikkojen tyypittely illalla ja yöllä:

		Tyhjä		SOS.	Kansoitettu

Avoin		metsä, puisto		asema, terminaali
		aukio			katu, taksijono

FYYS.

Suljettu	tunneli, alikulku	ravintola
		P-halli			disko

Eri tila voi olla erilainen päivällä ja yöllä.

Asemat ovat tyypillisesti kameravalvottuja, vaikutus ihmisiin?

Pelko on aina kulttuurisidonnaista. Tuttu ympäristö tuntuu turvallisemmalta. Eri ryhmien välillä on pelkoa (rotu (erit. USAn eri rotujen alueet), ikäryhmät, yhteiskuntaluokat). Ennakkoluulot lisäävät pelkoa.

Naiset pelkäävät ja huolestuvat kaupungeissa miehiä enemmän. Suurin osa naisten pelosta on seksuaalisen väkivallan ja siihen liittyvän muun väkivallan pelkoa. Tämä heijastaa sukupuolten välisiä valtasuhteita yhteiskunnassamme.

Pelkoparadoksi: naiset pelkäävät enemmän, miehiin kohdistuu enemmän väkivaltaa. Onko totta? Jos jäät kotiin, et joudu hakatuksi, silti ulkona liikkuville riski on yhtä iso. Naiset rajoittavat liikkumistaan miehiä enemmän.

Missä määrin miehet eivät kerro peloistaan?

Naiset:

• hyökkäys tai ahdistelu paikassa jossa ei saa apua, “hot spots”
• vaikeasti ennakoitavissa → jatkuva varuilla olo

Miehet:

• asemat, ostoskeskukset, “muut ihmiset ovat vaara”

Väkijoukot ovat naisille turva ja miehille uhka (sosiaalinen kitka). Miesten maailmassa pelon paikat on helpommin vältettävissä. “Naisten pelko lymyää nurkissa.” Naiset kokevat usein kotona väkivaltaa, onko tällä vaikutusta? Miesten ja naisten pelkojen erot eivät kuitenkaan ole absoluuttisia!

Kaupunkisuunnittelun keinot pelon vähentämiseksi voidaan jakaa pehmeisiin ja koviin. Ratkaisut eivät koskaan ole helppoja.

Kovia keinoja:

• rangaistukset, valvonta, kontrolli
• poliisit, vartijat
• kamerat, usein “jälkijättöinen apu” riippuen siitä onko näkemässä ihminen vai nauhuri
• nuorten ulkonaliikkumiskiellot, poliisihelikopterit, haaveet valvontasatelliiteista ja isoista valonheittäjistä (USA)
• Mikä on kovien keinojen raja?
• Helsingissä kamerat ovat lisääntyneet. Itäkeskus on “superkameravalvottu”. Lähes kaikki paikat ovat kontrollissa.
• valvonnan anonyymisointi - peililasivalvomot metroasemilla (esim. Kaisaniemi), voivat luoda uhkaavan tunnelman

Pehmeitä keinoja:

• ihmisten asenteet tärkeä
• katuvalot, valaistus, näyteikkunoiden valaistus
• luonteva ihmisten välinen kontrolli - sosiaalinen valvonta (toisaalta voi lisätäkin pelkoa)
• aukioloaikojen pidentäminen
• tomintoja isolle alueelle → ihmiset liikkuvat

Molempia keinoryhmiä tarvitaan sopivasti. Teknisiä keinoja tarvitaan erityisesti paikoissa joissa ihmisten liikkumista ei voida luontevasti lisätä.