Töölönlahti-projekti

Luennoitsija: maantieteen laitoksen tutkija

Töölönlahti-projekti tutkii Töölönlahden pohjasedimenttejä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mm.:

• kaupungistumisen vaikutus: kasvillisuus, maankäyttö, saastuminen
• aikataulu
• palautuminen

Aineistona tutkimuksessa käytetään Töölönlahden sedimenttiä ja kirjallisia lähteitä. Pohjasedimentille tehdään erilaisia analyysejä, kuten siitepölyanalyysi, piileväanalyysi, sedimentin kemialliset analyysit ja aika-analyysi eri menetelmiä käyttäen.

Töölönlahdessa on tapahtunut voimakkaita muutoksia vuosien varrella alkaen 1700-luvulta. Töölön järvi ja Sörnäistenjärvi on jo täytetty. Muutokset kiihtyivät 1850-luvulta alkaen. Kluuvinlahti täytettiin ja rata vedettiin Töölönlahden yli. 1900-luvulla ei enää tapahtunut suuria muutoksia. Töölönlahden kunto on nykyisin huono. Pohjasedimentistä vapautuu jatkuvasti ravinteita - sisäinen saastuminen. Lahti on matala, syvimmilläänkin vain 2 metriä. Vesi vaihtuu huonosti.

Yksi suurimmista saastuttajista oli vanha sokeritehdas, joka laski aina 60-luvulle asti kaikki jätevetensä suoraan Töölönlahteen. Lahteen johti myös paljon avo-ojia ja viemäreitä. Pahimmat saastumisetapit olivat 1800-luvun loppu ja 1960-luku. Nykyisin lahteen ei enää lasketa jätevesiä.

Kairauksen tuloksia:

• pinnasta ensimmäiset n. 25 cm epäorgaanista saviliejua.
• syvemmälle mentäessä aines tummenee ja esiintyy sulfiitteja ja hapettomia tiloja, merkkejä häiriöistä - paksu sulfiittikerros
• 2 metrin jälkeen aines vaalenee ja muuttuu saviliejuksi
• 3 - 4 metrin kohdalla taas sulfiittikerros, tosin ei niin voimakas kuin ylempi
• sen jälkeen tulee taas savea

Radiohiiliajoitus on antanut kummia tuloksia. Näytteille on suoritettu monimutkainen geokemiallinen tutkimussarja:

		    kuivaus
		  märkäpoltto
	< - - -			- - - >
  metallimääritys		ravinne-
  (erit. raskasmetallit)	määritys
	- - - >			< - - -
	happoliukoiset totaalipitoisuudet
	       kuiva-aineessa
		|
	normalisointi jakamalla alumiinipitoisuudella
	(alumiini on eroosioindikaattori - eroosion vaikutus hävitetään)

Muita analyysejä tullaan tekemään tulevaisuudessa.

Tuloksia:

• Zn ja Cu -pitoisuudet viime kerroksissa jopa 20-kertaisia verrattuna vanhempiin.
• Aika-analyysin tekeminen on ollut vaikeaa. 3 tapaa on käyttökelpoista:
  • cesium137, mitattavissa 1950→ (pommikokeet)
  • hiilipartikkelit, suurin piikki 1960-luvulla (fossiiliset polttoaineet)
  • hehkutushäviö, suurimmillaan 1900 - 1960 (orgaanista ainesta eniten)
• Koska sedimentaationopeus on vaihdellut huomattavasti, on tarkan ajoituksen tekeminen mahdotonta.
• alumiinipitoisuus laskee aina vuoteen 1980 - valuma-alue stabiloituu - eroosio pienenee
  • 1980–> lievää kasvua (voimalaitosten lentotuhka)
• Ca, Cd, Cu, Ni, Na, Zn …
  • Selvää voimakasta kasvua 1900-luvun alusta aina 1960-luvulle. Pahimmillaan suuria piikkejä.
• lyijyn pitoisuudessa heittoja - tutkimusvirhe
• myös fosforipitoisuuksissa nousua

Sokeritehtaan, avo-ojien ja viemäreiden voidaan todeta tuoneen suurimman osan saasteista. Pohjan tila on nykyisin sellainen, että se saastuttaa itse itsensä eikä se luultavasti toivu ilman ruoppausta tai muuta toimenpidettä.

Restaurointimahdollisuudet:

• kemiallinen sakkauttaminen (voi johtaa leväkukintaan)
• savikannella peitto (valtava työ)
• puhtaan veden juoksutus
• ruoppaus, myös syvyys kasvaisi (väh. 2 m tulisi poistaa)

Tutkimus julkistettiin luentoa seuraavana keskiviikkona.