Kaupunkien kasvit

Esimerkkinä tässä on lähinnä Helsinki. Helsingin kasveista on paljon uutta tutkimustietoa, muista kaupungeista ei ole juurikaan. Tässä keskitytään lähinnä putkilokasveihin, eli siis kukkakasveihin ja sanikkaisiin.

Tyypillisiä piirteitä:

• kasvillisuustyyppien määrä ja lajimäärä on rikas
• lajiston koostumus omituinen tai luonnoton (aiheuttaa ed. kohdan)
• dynaamisuus - nopeita muutoksia
  • sekavaa, sattumanvaraista, häiriintynyttä (ihmisen vaikutus)

Esim. verrattuna Helsingissä 20 vuoden takaiseen tilanteeseen tilanne/tila/lajisto on nykyisin pitkälti aivan toinen.

Eri kasvistotyypit:

• alkuperäiskasvit: alueen alkuperäinen kasvillisuus
• tulokkaat: ihmisen toiminta on vaikuttanut (tahattomasti)
  • muinaistulokkaat: kauan sitten, ei muistiinpanoja
• uustulokkaat (= neofyytit)
  • vakiintuneet uustulokkaat: vahvoja, valtaavat alaa
  • satunnaistulokkaat: eivät vakiintuneita
• viljelyperäiset kasvit
  • ihminen on tuonut tarkoituksella, sittemmin levinneet
  • viljelykarkulaiset
  • viljelyjäänteet
• viljelykasvit

Kaupungeissa on paljon tulokkaita ja viljelykarkulaisia & -jäänteitä. Kaupungeissa on paljon leviämistä edistäviä toimintoja:

• satamat (tuonti)
• paljon liikennettä + niiden ilmavirtoja
• istutukset, julkiset / yksityiset
• ihmiset (jalkineet)
• pienet viljelypalstat
• viemärilietteen käyttö viherrakentamiseen (mm. tomaatti)
• ulkolaiset varuskunnat → sotatulokaat
• lintujen ruokinta (Hki: kaura on keskustapainotteinen)
• paljon avointa tilaa - helpottaa uusien kasvien itämistä ja leviämistä

Ilmasto on lämpimämpää kaupungeissa ja näin eteläisemmät kasvit voivat kasvaa. Maaperässä on paljon vierasaineita (virtsa, lannoitteet, pöly) ja nämä lisäävät ravinteisuutta. Ympäristö on pienipiirteistä ja pirstoutunutta sekä luonnon että ihmisen ansiosta → paljon sukkesion alkuvaiheita, paljon kasvillisesti rikkaita reunavyöhykkeitä (kaupunkien metsät ovat usein kokonaan reuna-alueita). Ihmisen myllerrys tekee tilaa uusille heikoille tulokkaille (niitä on kaupungeissa paljon). Alkuperäiskasvien kohtalona voi olla taantuminen tai katoaminen, lukuunottamatta ns. siirtyjiä eli apofyyttejä jotka hyötyvät ihmisen toiminnasta. Myös luonnonkasvillisuus muuttuu kaupungissa luonnottomaan suuntaan mm. rehevöitymisen vuoksi.

Helsingissä kivisimmissäkin paikoissa on yli 150 putkilokasvilajia / neliökm. Rikkaimmilla paikoilla niitä on yli 400. Yleisesti niitä on noin 300. Etelä-Suomessa eri paikoin on noin 200 putkilokasvilajia / neliökm ja määrä alenee mentäessä kohti pohjoista. Mitä vähemmän alue poikkeaa luonnollisesta sitä vähemmän siellä tavallisesti on lajeja. Kokonaan eri asia onkin sitten lajien suojeluarvo.

Suomessa on satamakaupungeissa tavattu runsaammin lajeja kuin muualla kautta aikojen. Helsinki verrattuna Euroopan muihin kaupunkeihin on lajimäärissä täysin vertailukelpoinen, myös Tallinnaan verrattuna joka on kalkkikivimaaperällä. Lohjan kunnan, joka on tunnettu runsaasta lajistostaan, alueella tavataan noin 800 eri lajia, Helsingissä yli 1000 lajia.

Kaupunki teoriassa:

• ydinkeskusta vähälajinen, suuri ihmisen vaikutus
• runsas välivyöhyke, “sopiva” ihmisen vaikutus, runsain
• harvempi luonnollinen vyöhyke

Tätä ei Helsingissä ole aivan selvästi havaittavissa mutta jossain määrin.

On todettavissa selviä muutoksia kasviston piirteissä kun ihmisen vaikutukset lisääntyvät. Tehdyissä tutkimuksissa (Helsinki) on herkkien lajien todettu työntyneen ajan mittaan kauemmaksi keskustasta (?ilmansaasteiden osuus?). Vesien pilaantuminen on myös työntänyt lajeja kauemmaksi. Roskaaminen on näkyvää mutta se ei juuri haittaa kasveja.

Helsingin lähiöt on rakennettu pitkälti vanhoille pelloille ja niiden ympärillä on metsää.

Helsingissä on tutkittu jopa keskikaupungin katujen lajistoa. Keskustan kasvistoon vaikuttaa kasvitieteellinen puutarha. Se on levittänyt monia lajeja.

Keskustassa on monia lajeja!