Kaupunkijätevesien vaikutusten tarkkailu

• vesilain määräyksiä
• tarkkailun yleinen järjestäminen
• tarkkailu Helsingissä ja Espoossa

Veden laadun tarkkailujärjestelmät:

vesistön tilan		jätevesien johtamisen ja
  seuranta		 vaikutusten seuranta
      |	    	        - vesistötarkkailu
      |		        - kuormitustarkkailu
viranomaisjärjestelmä	- käyttötarkkailu
		             |
		vesilaki ja -asetus (velvoitetarkkailu)
		osittain vapaaehtoinen

Nykyinen trendi on siirtyminen viranomaistarkkailusta velvoitetarkkailuun.

Määritelmiä:

• vesistöt: alueet, jotka ovat muutoin kuin tilapäisesti veden peittämiä
• jätevesi: nesteenä käytettyä hylättyä vettä (sis. siis mm. hautausmaan vedet)

Vesistön pilaamiskielto (vesilaki): Ilman vesioikeuden lupaa ei saa ryhtyä toimenpiteeseen, joka voi aiheuttaa vesistön pilaantumista. Luvan saamiseksi toiminnasta aiheutuva haitta “on katsottava saatavaan etuun nähden vähäiseksi”. Puhdistaminen on suoritettava niin hyvin kuin mahdollista, kuitenkin enintään “kohtuullisin kustannuksin”.

Lupahakemuksen sisältö on hyvin laaja, sisältäen mm:

• selvityksen vesistön nykyisestä vedenlaadusta
• selvitys jätevesien aiotusta käsittelystä
• arvio siitä, miten vesistön veden laatu tulee muuttumaan
• ehdotus, miten hakija voi tarkkailla veden laatua

Helsingissä typen poisto jätevesistä on ollut viime aikoina paljon esillä.

Vesioikeuden päätöksen lupaehdot:

• päästömääräykset (raja-arvot)
• toimenpidevelvoitteet (mihin toimenpiteisiin tulee ryhtyä)
• kalanhoitovelvoitteet ja/tai maksut
• tarkkailuvelvoitteet

Velvoitetarkkailun tavoitteet:

• aineiston hankkiminen
• saatujen tulosten hyväksikäyttö (vesiviranomaisen taholla)

Vesioikeuden luvat ovat aina määräaikaisia.

Vanhoissa luvissa määriteltiin ainoastaan BHKn ja fosforin raja-arvot, typpi on tullut vasta viime aikoina mukaan.

Helsingin jätevesien johtamislupa 5.6.1995:

• raja-arvoja
  • tavoite: 70% typenpoisto vuoteen 2000 mennessä
• kalatalousmaksu 450 000 / v
  • käytetään kalavesien hoitoon
• tarkkailumääräykset

Vuonna 1997 tulevat typen ja fosforin raja-arvojen tarkistukset ja vuonna 2003 koko luvan uusiminen.

Velvoitetarkkailun ehto: Velvoitetarkkailtava ei saa olla taloudellisessa riippuvuussuhteessa tarkkailtavan kanssa (Ei saa olla oma työntekijä, saa olla ostettu palvelu).

Helsingin jätevesien puhdistuksen historiaa:

• 1960-luvulla kasvava huoli vesistöjen puhtaudesta, jo pahoja vaikutuksia (merenlahdet voimakkaasti rehevöityneitä)
• 1969 jätevesikomitea: jätevesien johtaminen ulkomerelle (uskottiin Suomenlahden rajattomaan vastaanottokykyyn)
• valtuustossa lisättiin fosforinpoisto
• 1971 puhdistamot olivat pitkälle valmiita
• 1975 vesistöjen seuranta alkoi
• 1979 fosforinpoisto kaikille Helsingin puhdistamoille
• 1987 Munkkisaaren puhdistamo ja Katajaluodon tunneli
• 1994 Viikinmäen keskuspuhdistamo keskitetty

Helsingissä (ja Vantaalla jne.) Viikinmäen puhdistamo käsittelee jätevedet ja ne johdetaan Katajaluodolle. Espoossa Suomenojan puhdistamo huolehtii jätevesistä ja ne johdetaan Suvisaaristoon. Näissä kaupungeissa on nykyään siis vain kaksi puhdistamoa. Tunnelit ovat n. 7 km pitkiä.

Kokonaiskuormituksen kehitystä Helsingissä ja Espoossa:

• fosforissa pudotus 76 → 79 (fosforinpoisto otettiin käyttöön)
  • sen jälkeen hienoista laskua
• BHKssa tasaista laskua
• typpikuorma on noussut hitaasti, aiemmin typen määristä ei välitetty
  • ?aivan viime aikoina alenemaa?

Muita suureita ei juuri mitata tilastollisesti, siis tarkkaillaan vain määrää, BHKta, fosforia ja typpeä.

Lietteen käytön tavoite on hyötykäyttö esim. maataloudessa. Se tulee kuitenkin ensin kompostoida.

Velvoitetarkkailu on samantapaista kaikkialla Suomessa. Tarkkaillaan mm. vesistön:

• fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia
• hygieenisyyttä
• rehevöitymistä
• pohjaa ja pohjaeläimistöä
• litoraalin kasviyhdyskuntia

Erilaisia raportteja:

• analyysitulokset
• vuosittaiset yhteenvedot
• perusteellinen yhteenveto 3 - 5 vuoden välein

Tilanne tällä hetkellä on se, että 1970-lukuun verrattuna jätevesien käsittely on huomattavasti paremmalla mallilla. Huomaa, että Helsinki ja Espoo eivät ole Suomenlahden ainoita kuormittajia, suurin kuormitus tulee muualta.

Klorofyllin määrä vähenee siirryttäessä keskustan/kantakaupungin lahdista ulkosaaristoon.

Kehitystä vuodesta 1973 →:

• pohjaeläinten määrässä on nähtävissä puhdistumisen kehitys
• ulkosaaristossa on nähtävissä Suomenlahden yleiskuormituksen kasvu
• nuoria Itämerensimpukoita tavataan enemmän kuin ennen
• rannikkovesien luokitus on parantunut selvästi, erityisesti kaupungin lahtien