Elokuvateatteri Kino-Otava, Jämsänkoski

Facebookissa kyseltiin, mikä oli Jämsänkoskella toimineen elokuvateatterin nimi. Sen nimi oli Kino-Otava.

Koska asiat katoavat nopeasti yhteisestä muistista, päätin kirjoittaa talteen muutaman sanan Kino-Otavasta.

Kino-Otava oli tiettävästi Suomen ainoa kunnallinen elokuvateatteri. Se sijaitsi nykyisen J+J Teatterin teatterirakennuksessa Jämsänkosken kaupungin omistamassa rakennuskokonaisuudessa Jämsänkosken keskustassa.

Pohdin pitkään, koska rakennuskokonaisuus on valmistunut, mutta sitä en enää muista. Muistelen, että joko 1950-luvun lopussa, tai sitten aivan 1960-luvun alussa. Ennen Kino-Otavaa elokuvia näytetiin Jämsänkoskella ainakin Ilveslinnassa.

Muistan itse katselleeni Kino-Otavassa länsimaisia elokuvia kuten Tähtien sodan Jedin paluun, joka tuli Jämsänkoskelle parin vuoden viivellä ensi-illasta, ellen väärin muista. Kino-Otavassa esitettiin myös mm. neuvostoliittolaisia, puolalaisia ja tšekkoslovakialaisia elokuvia. Muistan nähneeni Kino-Otavassa useita itäblokissa tehtyjä nuorisolle suunnattuja elokuvia.

Kino-Otavan pääsisäänkäynnin edustalla oli ilmoitustaulu, jossa lasien takana oli parhaillaan pyörivien ja pian tulevien elokuvien mainokset ja esitysajat. Muistan katselleeni ne läpi käytännössä joka kerran kun siitä ohi kuljin.

Kino-Otavan elokuvateatterisali oli akustiikaltaan hyvin vaimennettu. Seinät oli pinnoitettu akustiikkalevyillä.

Elokuvateatterisalissa muistan olleet aluksi siniset melko kovat keinonahkapintaiset istuimet. Ne vaihdettiin sitten paljon mukavampiin punaisella kankaalla verhoiltuihin tuoleihin, jotka oli tulivat Jämsänkoskelle käytettynä Tampereelta. Mistä ne tarkalleen tulivat, senkin olen kuullut, mutta en saa palautettua sitä enää mieleeni.

Valaistuksen muistan olleen kaiken kaikkiaan himmeä.

Muistan pääseeni sisään kaikkiin elokuviin, jotka halusin käydä katsomassa. Muistan että meillä oli kavereiden kanssa periaate, että aulassa liikutaan rauhallisesti, lippukassalla käyttäydytään hyvin, ei metelöidä ja ollaan selkä suorana. En tiedä, tämäkö sen aiheutti, että pääsin sisään vaikka ikäni ei aina elokuvan ikärajaa ylittänytkään, vai oliko kyse ennemmin siitä, että 1980-luvulla ikärajat olivat kaikissa asioissa pikemminkin suuntaa-antavia suostuksia kuin sellaisia joista pidettiin tiukasti kiinni.

Kino-Otava toimi myös paikallisten bändien treenikämppänä.

Treenikämppäkäytössä oli jonkinlainen toistuva sykli, että vähitellen Kino-Otavan käytön säännöt alkoivat nuorisolta unohtua. Siellä alettiin käyttää vähä vähältä enemmän alkoholia, tupakoida sisätiloissa ja lähinnä bändien ulkopuoliset henkilöt alkoivat aiheuttaa siellä häiriöitä ja sotkua. Kun tämä sitten paljastui kaupungille, Kino-Otava suljettiin bändien treenikäytöstä kokonaan. Jäähyjakson jälkeen treenikämppäkäyttö alkoi taas, aluksi tietysti siististi täysin sääntöjen mukaan, mutta vähitellen luisuen pois hallinnasta kohti seuraava jäähyä.

Bändikäytössä Kino-Otavaan kuljettiin alaovista, niistä mistä elokuvayleisö poistui elokuvan jälkeen ulos. Ovien luolta nousi pitkät portaat Kino-Otavan etupihalle. Nämä portaat on purettu eikä tästä kohdasta pääse enää kulkemaan, mikä tuntuu yhä ihmeelliseltä ratkaisulta, sillä portaat olivat tärkeä kulkureitti Jämsänkosken keskustassa liikkuneille jalankulkijoille.