Mikrofonia ostamassa

Totesin kevätkesällä 2016, että tarvitsen hyvän mikrofonin puheäänelleni. Siitä alkaa tämä tarina.

Olen tehnyt aikoinaan hieman liveääni- ja studioäänihommia harrastusmielessä. Silloin oli tilanne se, että käytettiin niitä mikrofoneja, mitä sattui olemaan. Kaikki mikrofonit olivat yleensä dynaamisia. Kondensaattorimikit olivat kalliita harvinaisuuksia, joita oli lähinnä vain ammattilaisilla, ja niitä piti käsitellä varoen.

Mikrofonien valinta käyttöön tapahtui yleensä niin, että testattiin, mikälainen soundi mistäkin mikistä lähtee, ja valjastettiin olemassa olevat mikit tämän perustella käyttöön. Tunkkaisen kuuloinen mikki sopi sellaiselle instrumentille, jossa diskanteilla ei ollut niin väliä, esim. bassorumpuun. Huonon kuuloinen mikki laitettiin johonkin muuhun kuin laulukäyttöön. Hyvin käytönnöllistä äänityötä. Kaikki ongelmat tuli nähtyä: huminat, kohinat, akustiset kierrot jne.

Yleinen mikrofoni, johon tuli noihin aikoihin törmättyä, oli Palca, metallinvärinen, tavanomaisen laulumikin näköinen. Luultavasti se oli halpa dynaaminen mikrofoni eikä kovin hyvä. Google ei näytä tietävän, mistä Palca tuli ja mitä sille sitten tapahtui. Oliko kyseessä halpa kaukoidän mikki vai ehkä itäblokin tuotanto, en tiedä. “Laita Palca basariin” oli tuohon aikaan lentävä lause.

Viime aikoina, tarkoittaa siis vähintään viimeistä vuosikymmentä, en ole mikrofonien kanssa juuri pelannut, sillä soittelen vain sähköisillä soittimilla pääasiassa omaksi ilokseni. Riittää, että synasta tai rumpupadista vetää piuhat efektien kautta mikseriin, ja laittaa kuulokkeet mikseriin kiinni. Mikrofoneja ei tarvita eikä akustiikkaa tarvitse miettiä. Suoraan sanottuna: ihanaa.

Olisi ollut suorastaan hullua olla hyödytämättä netin tietotarjontaa mikrofoneista. Itse asiassa en edes ajatellut, että heti ostamaan, vaan halusin ensin selvittää, missä nykyisin mennään mikrofonien maailmassa.

Ensimmäinen haaste oli keksiä, millä hakusanoilla hakea tietoa. Haasteena oli löytää tietoa nimenomaan mikrofoneista, jotka sopivat puhekäyttöön. Mikrofonihaut termein “speech” ja “human voice” toimivat huonosti. Vasta sitten kun keksin hakea termeillä “podcast” ja “voiceover”, alkoi tietoa löytyä. Tietoa on saatavilla paljon, oletuksena siis että englanninkieli ei ole tiedonhakijalle ongelma. Suomenkielistä tietoa on saatavilla paljon vähemmän, ja siksi päätinkin kirjoittaa tämän sivun suomeksi.

Nettitietoa on pakko osata itse suodattaa, koska osasta kirjoituksia tuli vahvasti mieleen, että kyseessä on pikemminkin mainosteksti kuin rehellinen testiraportti.

Totesin hakujen tulosten perusteella, että kondensaattorimikrofonit ovat yleistyneet niin, että harrastuskäytön kannaltakaan kyse ei ole enää marginaalituotteesta. Trendi tuntuu olevan, että kondensaattorimikin soundia pidetään dynaamisen mikin soundia parempana ainakin ihmisäänelle. Nykyisin saa ihan hyviä suurikalvoisia kondensaattorimikrofoneja noin sadalla eurolla. Lisäksi phantom-virta on ilmestynyt joka paikkaan, kuten halpojenkin miksereiden mikrofonilinjoihin, joten konkkamikin käyttö on myös suhteellisen vaivatonta.

Olin erityisen kiinnostunut MXL 770:stä ja MXL V67G:stä, joita pidetään hintaansa nähden erittäin hyvinä. Pakko myöntää, että MXL V67G näyttää vihreä-kulta -värisenä hauskalta. MXL 770:n bassotoistoa on kehuttu ja siksi sitä pidetään hyvänä miesäänelle, vaikka itse asiassa sen kalvo on aika pieni. Todella paljon muitakin hyviä vaihtoehtoja on, eli suurikalvoisten konkkamikkien valikoimasta ei ole pulaa.

Dynaamistenkin puolella hyviä mikkivaihtoehtoja on vähintään kymmeniä. Puhekäyttöön klassikko olisi tietysti Shure SM58, siitä johdetut mikit ja sen kopiot. Erityisesti puhekäyttöön suunnattuja mikkejä ovat ainakin Shure SM7B ja Rode Procaster. USA:n presidentit ovat käyttäneet ja käyttävät yhä puheissaan Shure SM57:aa.

Hyväksyin netistä lukemani perussäännön, että suurikalvoinen kondensaattorimikrofoni on paljon herkempi kaikille ympäröiville häiriöäänille kuin dynaaminen mikrofoni, ja että sen ääneen tulee aina mukaan huoneen akustiikkaa. Näin se toimii hyvin studio-olosuhteissa mutta huonosti kontrolloimattomassa ympäristössä. Dynaaminen mikrofoni, varsinkin kun siihen puhuu hyvin läheltä ja hyödyntää näin myös proximity effectiä, rajaa häiriöäänet ja huoneakustiikan pitkälti pois. Tarkoituksenani on käyttää mikrofonia tavanomaisissa huonetiloissa ja kaupunkiympäristössä, joten totesin, että dynaaminen mikrofoni olisi minulle siis parempi valinta.

Dynaamisen mikrofonin etuna suurikalvoiseen kondensaattorimikkiin näin myös pienen koon. Esimerkiksi Shure SM57 on todella kompakti mikrofoni verrattuna suurikalvoiseen konkkamikkiin, varsinkin jos konkkamikin edessä on popkiller, ja jos konkkamikki on kiinni shockmountissa, jonka takana on akustiikkasuoja.

Hain mikrofonia tavanomaisen rauhallisen puheääneen tallentamiseen, joten dynaamisen mikrofonin kannalta haasteeksi tulisi se, että äänilähde on suhteellisen hiljainen. Tästä löytyi paljon varoituksia. Hiljaisille äänilähteille suositellaan kondensaattorimikrofonia, koska dynaaminen mikrofoni tarvitsee jatkokseen hyvän esivahvistimen, jossa on riittävän suuri ja kohinaton vahvistus. Konkkamikissä esivahvistin on jo mikrofonissa itsessään, mikä tarkoittaa, että konkkamikki voi olla kokonaisuutena halvempi hankinta kuin dynaaminen mikki. Tämä siis puoltaisi sitä, että hankkisin konkkamikrofonin. Luin, että moni on päätynyt ensin hankkimaan dynaamisen mikrofonin, ja saanut sillä aikaan niin matalan signaalitason ja niin paljon kohinaa, että on päätynyt vaihtamaan sen konkkamikkiin.

En tiedä, onko konsensaattorimikrofonien kestävyys parantunut. Tiedonhakujen perusteella ehkä, eli ne eivät ole enää yhtä herkkiä menemään rikki kolahduksista ja iskuista kuin ennen, mutta eivät edelleenkään välttämättä kestä esim. pudottamista lattialle. Sellainen kohtelu, joka rikkoo konkkamikin, ei yleensä tee dynaamiselle mikille mitään vahinkoa. Oman valintani suhteen en pitänyt iskunkestävyyttä tärkeänä kriteerinä.

Melkein jo valitsin testitulosten, ääninäytteiden ja YouTube-videoiden perusteella Rode Procasterin. Se on puheäänelle tarkoitettu laadukas dynaaminen mikki, ja paljon halvempi kuin Shure SM7B. Erityisesti siinä houkutteli, että se on nimenomaan puheäänelle tarkoitettu, toisin kuin lähes kaikki muut mikrofonit.

Eräs YouTube-video avasi silmäni. Siinä oli vertailtu Rode Procasteria ja Shure SM57:aa puheäänellä, ja Shuren äänessä oli enemmän raikkautta, elävyyttää ja nyansseja. Uskon, että ero johtuu ainakin osittain siitä, että SM57:ssa ei ole oikeastaan minkäänlaista popkilleriä sisäänrakennettuna, vaan puhuja pääsee halutessaan hyvin lähelle mikrofonin kapselia. Rode Procasterin soundi oli tukkoisempi ja tasaisempi, luultavasti sen sisäänrakennettun popkillerin vuoksi, jonka vuoksi puhuja jää myös vähän kauemmaksi kapselista.

Shure SM57 vaikutti kuulostavan juuri siltä, miltä halusinkin puheääneni kuulostavan, eli että kaikki nyanssit ja vivahteet välittyvät. SM57 on myös kohtuullisen hintainen (reilu satanen), kompaktin kokoinen ja jo vuosikymmenten ajan kaikenlaisessa käytössä testattu mikki. Se ei ole mitenkään erityisesti puhekäyttöön tarkoitettu vaan pikemminkin laaja-alainen yleismikki, joten jos joskus keksisin äänittää vaikka akustisia soittimia, SM57 olisi siihenkin käyttöön hyvä valinta. Näin valinnakseni tuli Shure SM57, tarkemmin Shure SM57 LCE. Tässä LC tarkoittaa Less Cable eli että johto ei ole mukana. En enää muista, mitä E tarkoittaa. Ehkä sitä, että mukana tulee tavanomainen mikrofoniklipsi.

Samalla kuin valintani kääntyi dynaamisen mikrofoniin, jouduin miettimään esivahvistinasiaa. Minulta löytyi ennestään halpa pikkumikseri. Halpa tarkoittaa tässä hyvin halpa, noin sata euroa. Testasin sitä mikkikäytössä vanhoilla mikeilläni, ja huomasin, että mikrofonikanavat kohisevat voimakkaasti. Lisäksi huomasin heti, että kunnollinen puhesoundi edellyttää välttämättä kompressorin käyttämistä.

Esivahvistimen suhteen aloitin jälleen tiedonhaut, ja totesin, että niitä on karkeasti ottaen kolmea kategoriaa:

• Pienet halvat noin satasen esivahvistimet, jotka on jostain syystä usein toteutettu putkitekniikalla. Mietin, että onko putkitekniikan käytöstä muuta kuin harmia, ja onko se siis vain myynnin edistämiseksi. Miksi ihmeessä vajaan seitsemänkympin kiinalaiseen muovilaatikkoon pitää laittaa radioputki, en ymmärrä. Näissä ei yleensä myöskään ole kompressoria.
• Räkkimalliset keskihintaiset laitteet, kuten esim. DBX 286s, hinta tyypillisesti sadasta viidestäkympistä muutamaan sataan euroon.
• Kalliit studiotason esivahvistimet, joiden hankkimiseen voi upottaa jopa tuhansia euroja.

DBX 286s on laajasti käytetty ja erittäin testattu juuri puhekäytössä, vaikka soveltuu hyvin myös muuhun käyttöön. Siitä oli saatavilla paljon tietoa ja testiraportteja. Siinä on dynaamisen mikin tarvitsema suuri vahvistus (+60 dB), kompressori (compressor) ja “kohinasalpa” (expander/gate). Hintakin on kohtuullinen, paljon alle 200 euroa. Näin päädyin hankkimaan Shure SM57:n jatkeeksi DBX 286s:n.

Shure SM57 on kompaktin kokoinen. Laitoin sen kiinni Rode PSA1 -studiovarteen tavanomaisella mikkiklipsillä, ja kokonaisuus on toimiva. Mikinvarsi ja mikki eivät oikeastaan ole koskaan tiellä, ja mikki on helppo kääntää sivuun ja sitten taas takaisin suun eteen. Minulla olisi ollut myös König & Meyer 27105 -mikinjalka, mutta se on suorastaan sanottuna kamala tuote: kevyelläkään mikillä se ei tahdo pysyä säädöissään, puhumattakaan sitten mistään raskaasta. Eli ei halvalla hyvää saa, ainakaan mikinjaloissa.

Rauhallisella puheäänelläni, kun puhun lähellä Shure SM57:aa, DBX 286s:stä saa gain (vahvistus) olla käännettynä tappiin (+60 dB). Tällöin 0 db:n led vilkahtelee, ja clip-led ei syty käytännössä koskaan. Täysi 60 dB:n vahvistus siis tarvitaan SM57:n kanssa, mutta se myös riittää. Tässä asiassa DBX 286s todella näytti voimansa, sillä en huomaa, että gain vaikuttaisi suoraan kohinan määrään, vaan mikrofonikanava on käytänöllisesti katsoen kohinaton jopa +60 dB:ssä. Ero halpaan pikkumikseriin on tähtitieteellinen. Siinä kun kääntää gainin tappiin, siitä ei lähde varmasti lähellekään 60 dB:n vahvistusta, mutta kohina kasvaa samaa tahtia kuin gainia kääntää isommalle. Pikkumikserin kohina on niin voimakasta, että minusta Shure SM57 + rauhallinen puheääni + halpa pikkumikseri on käyttökelvoton yhdistelmä.

Olen erittäin tyytyväinen Shure SM57 ja DBX 286s -yhdistelmään. SM57 tuottaa juuri sellaisen rikkaan, tarkan ja intiimin puhesoundin, jota hainkin. Aiemmat vanhat mikrofonini, jotka eivät tarkempaa esittelyä ansaitse, kuulostavat nyt roskalta. Osa hyvästä soundista on varmasti DBX 286s:n ansiota. DBX 286s on käytännöllisesti katsoen kohinaton, pystyy tarvittavaan 60 dB:n vahvistukseen, sisältää asianmukaisen kompressorin ja sen “kohinasalpa” (Expander/Gate) toimii todella huomaamattomasti. Olin perätin ällistynyt siitä, miten puhtaalta kokonaisuus kuulostaa. Kuunnellessani puheääntäni oli pakko todeta, että soundi ei ole koskaan ennen ollut näin hyvä.

Puhun Shure SM57:aan lähellä mikrofonia ilman tuulisuojaa ja popkilleriä, niin että puhun kulmassa mikrofoniin nähden. Näin hengitys ei kohdistu suoraan mikrofonin kapseliin, eikä popkiller tunnu välttämättömältä. Tarkkana kuitenkin saa koko ajan olla, että hengitys ei tule mukaan.

Minusta hankinta kannatti. Puhesoundi on erinomainen. Tätä juuri hainkin.

Shure SM57 ja DBX 286s ei ole enää ihan halpa paketti puhekäyttöön. Shure SM57 maksaa vain hiukan päälle satasen. DBX 286s lähtee vajaalla kahdella sadalla eurolla. Kun mukaan lasketaan Rode PSA-1 studiovarsi ja mikin johto, paketti maksaa yli 350 euroa. Periaatteessa halvempi ratkaisu olisi ollut ostaa edullinen mutta hyvä suurikalvoinen kondensaattorimikrofoni, sellainen noin sadan euron mikki, ja säästää näin esivahvistimen hinta. Mutta luulen, että konkkamikinkin kanssa tarvittaisiin välttämättä ainakin kompressori, eli jatkoksi pitäisi kuitenkin laittaa DBX 286s tai vastaava. Näin hintaeroa konkkamikin eduksi ei oikeastaan enää ole. Tilanne olisi toinen, jos esivahvistinta ei ole ennestään, mutta kompressori löytyy.

Tietysti kiinnostavaa olisi hankkia rinnalle MXL 770 tai MXL V67G, ja verrata, miten soundi ja muut ominaisuudet, esim. huoneakustiikan eliminointi, eroavat Shure SM57:stä.

Jos olet ostamassa Shure SM57:aa tai esim. Shure SM58:aa, en suosittele käyttämään esimerkiksi eBayta. Jäin käsitykseen, että siellä liikkuu todella paljon tuoteväärennöksiä tunnetuista mikrofoneista.