Ayreon: The Theater Equation

Kuuntelussa ja katselussa Ayreon: The Theater Equation (2016).

Olen kuunnellut Arjen Lucassenin Ayreon-brändillä julkaisemaa musiikkia vuodesta 2000, kun levykaupasta tarttui heräteostoksena käteen Universal Migrator Part I: The Dream Sequencer. Kun luin hiljattain, että Ayreonin uusin liveteos, Ayreon Universe, julkaistaan 29.3.2018, päätin tilata sen ennakkoon. Tämä oli ensimmäisen kerta koskaan, kun tilaan jonkin albumin ennakkoon.

Odotellessani Ayreon Universea päätin täyttää aukon Ayreon-sivistyksessäni ja hankin The Theater Equationin (2016) earbook-versiona (Blu-Ray, 2DVD, 2CD). The Theater Equation on Ayreonin albumin The Human Equation (2004) musikaalitoteutus. Tämä on ensimmäinen earbook-formaatissa oleva julkaisu, jota olen päässyt hypistelemään. Earbook-formaatti on upea, ja earbookin kun saa kuoria pois kutistemuovistaan, on fiilis melkein kuin lapsella joululahjoja avatessa.

Seuraavassa kertomani kokemukset perustuvat Blu-Rayn katseluun ja kuunteluun stereoäänellä kuulokkeista.

The Theater Equation on progressiivista melodista heavy metallia, joka on toteuttu musikaalina. Progressiivinen melodinen heavy metal täytyy ymmärtää laajassa merkityksessään, sillä teos kulkee läpi erilaisten tunnelmien ja musiikkityylien, eli sisältää paljon muutakin kuin heavy metallia. Arjen Lucassenin taito yhdistellä eri aineksia toimii tässä teoksessa ihan yhtä hyvin kuin Ayreon-albumeillakin, eli erinomaisesti. Power Metal -henkinen kitarointi, syntetisaattori, oboe ja pan-huilu sopivat, kumma kyllä, samaan teokseen aivan hyvin. The Theater Equationilla huiluosuudet eivät häiritse yhtään, kuten monilla heavylevyillä, vaan sopivat toteutukseen.

Jos mietitään hetki niitä aineksia, joista The Theater Equation koostuu, niin hienointa antia ovat ehkä laulajat, kuten Ayreonin uusimilla albumeillakin. Paikalle raijattujen kärkikaartin metallilaulajien erilaisia lauluääniä ja -tyylejä hyödynnetään taitavasti. Ne tukevat tarinaa, eivät riitele sitä vastaan, eivätkä tunnu pakonomaisesti rock-ooperaksi sullotuilta aineksilta. Laulajien nostaminen ykköseksi on tietysti väärin teoksen ensiluokkaisia soittajia kohtaan, mutta tyypillisestihän on niin, että rock-konsertissa esiintyy vain yksi laulaja jolla on vain yksi ääni. Todella rajoittunutta, nyt kun asiaa ajattelee.

The Theater Equation on rakennettu oikein, eli siinä on tavalliselle tallaajallekin avautuva tarina. Katselija ja kuuntelija kuljetetaan musiikillista vuoristorataa ylös ja alas kohti loppuhuipennusta, joka todella on loppuhuipennus. Se, että teos koostuu lopulta musiikkikappaleista, jotka esitetään peräkkäin, unohtuu jo jossakin toisen tai kolmannen kappaleen kohdalla. Englanninkielisen tekstityksen pitäminen päällä auttaa tarinan seuraamisessa. Tarjolla on myös mm. suomenkielinen tekstitys.

Musiikillisen toteutuksen ja äänenlaadun puolesta The Theater Equation on ensiluokkainen. Mitä Blu-Ray -levyn kuvaan tulee, niin se ei ole itse teoksen ja sen musiikin tasolla. Suttuisen oloinen kuva ja heikko kontrasti eivät tietenkään estä tarinan seuraamista ja musiikista nauttimista, mutta kun julkaisuvuosi on 2016 ja formaattina on Blu-Ray, niin odotukseni olivat kuvalaadun suhteen paljon korkeammalla. Katselin kokeeksi earbookiin kuuluvaa DVD-versiota, ja se tarjoaa käytännöllisesti katsottuna saman kuvanlaadun kuin Blu-Ray. Kuvanlaadun osalta The Theater Equation on siis selvä pettymys. Myös hapuileva kameran käyttö, kuvan nytkähtelevä rajaaminen ja kameran vaihto pois laulajasta soittajaan juuri kun lauluosuus saavuttaa kliimaksinsa häiritsevät.

Maailma tuntuu nykyisin olevan täynnä isolla rahalla tuotettuja elokuvia ja musiikkivideoita. Niinpä odotukseni olivat luuultavasti asettuneet väärin. The Theater Equationia ei ole tuotettu suurella bujetilla eikä se ole ylipitkä musiikkivideo. Se on ennen kaikkea usealla kameralla kuvattu musikaalin live-tallenne, jonka kuvapuolen tuotantoon on selvästi ollut käytössä hyvin rajallinen budjetti. Käytettävissä oleva paukut on laitettu äänipuolelle.

The Theater Equationille on vaikea antaa mitään arvosanaa, koska sillä ei oikeastaan ole mitään vertailukohtaa. Voin vain todeta, että teos on onnistunut, ja ilman muuta katsomisen ja kuuntelemisen arvoinen. Earbook-formaatti suurine valokuvineen on juhlava, mutta loogisin formaatti tälle on DVD. Blu-Ray ei näytä antavan DVD:hen verrattuna parempaa kuvanlaatua.

Mielenkiinnolla odotan, mihin suuntaan pian julkaistava Ayreon Universe vie tästä. Onko se jotain samanlaista? Viekö se tätä askeleen pidemmälle johokin suuntaan? Vai onko se jotakin ihan muuta?