Arachnes: Apocalypse

Kuuntelussa Arachnes: Apocalypse (2002).

Tämä viisitoista vuotta sitten julkaistu levy asettuu tyylillisesti johonkin power metallin ja progressiivisen metallin välimaastoon. Välillä mennään suoraviivaisemmin karhean kitarasoundin vetämänä. Sitten vaihdetaan monimutkaisempiin rakenteisiin, joissa kosketinsoittimilla on tärkeä rooli. Bändillä on selvästi ja selkeästi oma tyyli, joka ei tuo suoraan mieleen mitään toista bändiä. Kappaleet ovat kuunneltavan pituisia eikä levy ole täynnä loputtomia kitarasooloralleja.

Laulaja osaa asiansa ja edustaa ääneltään melko tyypillistä power metal -laulajaa. Laulu vei ajatukset alkuperämaasta Italian suuntaan, ja levyn takakansi vahvistaa, että Italiasta tämä levy tuleekin. Levyllä on myös joitakin instrumentaalikappaleita ja kappaleita, joissa lauletaan vain vähän. Muutama kappale menee lähelle balladia.

Sävellystyössä ollaan enemmän teknisesti vaativien kappalerakenteiden kuin tarttuvien pop-melodioiden puolella, mutta kumpiakin aineksia kyllä käytetään. Kappaleet 7 “A New Breathing” ja 10 “The Rain Song” ovat esimerkkejä siitä, kuinka nämä ainekset välillä kohtaavat tosi hyvin, ja tulos on onnistunutta ja kuunneltavaa progressiivista power metallia. Musiikissa on minusta selviä vaikutteita amerikkalaisesta metallista. Onneksi niitä ei kuitenkaan ole liikaa.

Bändin musiikillinen tyyli on minusta uniikki. Sama tulee mieleen myös levyn soundeista, hyvällä tavalla. Progressiiviseksi metalliksi miksaus ja tuotanto on aika rankka. Soundeista tulee hiukan mieleen Tad Morose samalta aikakaudelta. Syntetisaatorin soundeja vaihdetaan ahkerasti, mutta se sopii hyvin bändin tekniseen tyyliin.

Italiasta on tullut paljon melodista heavyä. Tämä levy on selkeästi sen tarjonnan progresiivisemmasta ja laadukkaammasta päästä. Aineksia on niin paljon, että niistä riittää useaan kuuntelukertaan.