Pienelle kannettavalle jatkoaika Linuxilla

Kirjoitettu 2013. Jälkikirjoitus lisätty 19.11.2017.

HP Pavilion dm1-1010eo pienikokoinen kannettava tietokone. Ollut kevyessä matkakäytössä useita vuosia. Prosessorina kaksiytiminen Intel Celeron SU2300. Alunperin muistia 2 gigatavua, kasvatettu 5 gigatavuun. Alkuperäinen 250 gigatavun hiiiiiiiiidas levy vaihdettu 120 gigatavun SSD:hen. Koneessa oli Windows 7.

Kone alkoi yllättäen reistailla. Windowsin käynnistys kesti noin puoli tuntia ja kone toimi, mutta mielettömän hitaasti. Virustorjuntaohjelmisto antoi virheilmoituksia. Uudelleenkäynnistys ei auttanut. Käynnistys vikasietotilaan ja kone toimi taas normaalinopeudella. Vikasietotilassa siivottu kaikki ylimääräinen ohjelmisto pois, myös virustorjunta, mutta käynnistys normaalitilassa osoitti, että ongelma ei tällä poistunut.

Koneen kovalevystä oli otettu SSD:n vaihdon ja Windowsin uudelleenasennuksen jälkeen levynkuvakopio. Se palautettiin, mutta kone ei enää buutannut. Yritys asentaa käyttöjärjestelmä palautus-DVD:iltä kokonaan uudestaan kaatui siihen, että alkuperäinen koneessa ollut levy oli erikokoinen kuin SSD ja palautus ei suostunut käynnistymään. Koneesen olisi siis pitänyt laittaa takaisin alkuperäinen 250 GB kovalevy, tehdä palautus siihen ja kopioida partitio siitä partition kokoa muuttaen SSD:lle, ja laittaa SSD koneeseen. Todella työlästä! Niin, tai sitten voisi ostaa Windowsin uudelleen.

Kone on pieni ja näppärä ja on palvellut muuten hyvin kevyessä matkakäytössä, mutta laitteen suorituskyky on nykymittapuulla jo vaatimaton pääosin prosessoritehon puutteen vuoksi. SSD on todella nopea ja 5 gigatavua muistia riittää hyvin, mutta prosessoritehoa saisi olla enemmän.

Tässä kohdassa vaihtoehdot olivat nakata kone mäkeen ja ostaa uusi, tai kokeilla vielä jotakin. Entä jos kone saisi Windowsin sijaan Linuxin? Se saattaisi toimia hitaalla prosessorilla Windowsia paremmin. Ei muuta kuin kokeilemaan.

Linux on minulle ennestään tuttu palvelimista ja olen sitä joskus käyttänyt myös työasemalla. Se, että päätin nyt asentaa Linuxin, tarkoitti, että oli valittava Linux-jakelupaketti. Pitkällisen pohdinnan ja surffailun jälkeen Ubuntu tuntui luontevimmalta valinnalta, koska se on suosittu, hyvin tunnettu ja perustuu Debian-pohjaan, josta pidän enemmän kuin RPM-pohjasta. Lähinnä pohdittavaksi jäi, ryhdynkö käyttämään Ubuntun paljon parjattua Unity-työpöytäympäristöä vai sille sopivaksi kevyeksi vaihtoehdoksi näkemääni xfce:tä (xubuntu-jakelu). Ajattelin, että xfce sopii minulle ja tuolle koneelle paremmin, mutta päätin kokeilla molempia.

Ubuntun lataaminen netistä ym. askeleet olivat helppoja. Tein asennukset laatamalla levynkuvan toisella koneella, polttamalla sen uudelleenkäytettävälle DVD:lle ja heittämällä DVD:n sitten kannettavassa koneessa kiinni olevaan USB-liitäntäiseen DVD-asemaan.

Ensimmäisenä kokeilin Ubuntusta versiota 12.04 LTS (Long Term Support), jolla on pitkä kolmen vuoden aika päivityksien saatavuudelle. Siinä graafinen asennusohjelma tarjosi vain mahdollisuutta salakirjoittaa käyttäjän kotihakemisto eikä koko kovalevyä. Kävi ilmi, että vasta Ubuntu 12.10:sta alkaen koko kovalevyn salakirjoitus onnistuu graafisella asennusohjelmalla. Koska 12.10 ei ole LTS-versio, vaihdoin saman tien uusimpaan eli version 13.10. Tähän päivityksiä luvataan yhdeksän kuukautta julkaisusta.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että jos salaat koko kovalevyn ja syötät salasanan, siinä vaiheessa näppäimistö on vielä amerikkalaisessa näppäimistökartassa. Myöhemmin, kun käynnistät koneen uudestaan, siinä on valitsemasi suomalainen näppäimistökartta. Kun salasanassa on sopivia erikoismerkkejä, salasana ei enää täsmää siihen, mitä syötit asennushetkellä, koska näppämistökartta on vaihtunut. Tämän tunnetun ongelman voi kiertää siten, että syöttää asennushetkellä salasanan niin, että syöttää sen amerikkalaisen näppäimistökartan mukaan (löytyy netistä hakemalla), jolloin sen voi syöttää myöhemmin normaalisti suomalaisen näppäimistökartan mukaan. Toivottavasti tämä asia ratkaistaan tulevissa Linux-versioissa. Tämä ongelma ei koske ainoastaan Ubuntua, vaan monia muitakin Linux-jakeluja.

Ubuntun asennuksen aikana helpointa on pitää kone kiinni netissä pitkällä Ethernet-johdolla. Näin päivitykset ym. latautuvat heti, ja langattoman lähiverkon, nettitikkujen ym. kanssa voi alkaa pelata vasta myöhemmin. Ethernet-johto on yksi niistä asioista, joka tulee joka tietokonetaloudessa olla, jos ei käytössä, niin vähintään varalla. Sillä on mm. helppo testata, onko nettiliittymä hitaus tai pätkiminen kiinni langattomasta lähiverkosta vai oikeasti itse nettiliittymästä.

Asensin ensin xubuntun eli xfce-työpöytäympäristöä käyttävän Ubuntun. Näytti ihan kivalta, perinteiseltä Linux-työpöydältä. Ikkunat aukesivat välittömästi, eli kone tuntui hyvin nopealta. Sitten asensin ns. tavallisen Ubuntun eli Unity-työpöydällä varustetun. Se olikin elämys. Asennuksissa laitoin aina täpät kohtiin “download updates while installing” ja “install this third-party software MP3 plugin”.

En ymmärrä, miksi Unity-työpöytäympäristö on niin parjattu. Se on hyvä yritys tehdä Linux-ympäristö 10 vuotta modernimmaksi ja minusta se on onnistunut yritys. Olen käyttänyt Windowsissa Launcy-ohjelmaa vuosikaudet. Minusta on luontevaa ja nopeaa avata ohjelmat valikoissa kahlaamisen sijaan painamalla pikanäppäintä ja kirjoittamalla kirjain tai kaksi ohjelman nimestä. Minusta Unity varustettuna Unity Dashilla on aika pitkälle sellainen kuin työpöytäympäristön pitäisikin olla. Se on tässä mainitussa koneessa hiukan hitaampi kuin xfce, mutta ei ratkaisevasti. Kun xfce:ssä ikkunat tulevat heti, Unityssä ne tulevat melkein heti.

Unityn viehätys vähän kärsii, kun kone on kuormittunut, esim. ohjelma-asennuksen aikana. Tällöin työpyödän animaatiot alkavat nykiä ja silmällä näkee, missä työpöydän objektissa päivitysvuoro on kulloinkin menossa. Uskon, että uudemissa nopeammissa koneissa tätä ilmiötä ei näe.

Koneen käynnistyminen ja sammuminen nopeutui valtavasti jo silloin, kun koneeseen vaihdettiin alkuperäisen kovalevyn tilalle SSD. Nyt vaihto Windows 7:sta Linuxiin toi jälleen huomattavasti lisää nopeutta. Kone tuntuu nyt monta vuotta uudemmalta. 8-)

Valitsin muuten englanninkielen Ubuntu-asennuksessa enkä osaa sanoa, millainen vaikutelma tulee suomenkielisestä Ubuntusta. Lukemani perusteella, jos täyden suomenkielisyyden haluaa heti asennusvaiheessa, internet-yhteys pitää olla toiminnassa.

Langattomaan lähiverkkoon oli helppo kytkeytyä. Erilaisten apuohjelmien laitossa osittain selvisin suoraan Ubuntu Software Centerillä, osittain netistä löytyvillä englanninkielisillä ohjeilla. Spotifyn asennus onnistui netistä löytyvien englanninkielisten ohjeiden perusteella.

Saunalahden 4G-tikun asentamisesta huolehdin turhaan. Kun tikun laittoi paikalleen koneen ollessa pois päältä, kone tunnisti sen käynnistyessään automaattisesti ja verkkoyhteyksistä löytyi paikka, josta verkkoyhteyden sai aktivoitua. PIN-koodi kysytiin ja muutama muu kysymys (operaattorin nimi, onko prepaid vai postpaid ym.) ja sen jälkeen yhteys yksinkertaisesti vaan toimi! Ubuntu ja Linux ovat nykyisin hyvin pitkälle kehittyneitä käyttöjärjestelmiä.

Ubuntu Unityyn sisältyy Gnomen kautta värienhallinta, eli näytön värit voi kalibroida kohdalleen Spyderillä. Ymmärtääkseni tämä ei ole mahdollista xfce:ssä. Asensin Ubuntu Software Centerissä sovellukset ICC Profile Installer (gnome-color-manager) ja Color (Color Calibration). Sitten kytkin Spyderin USB-porttiin, tökkäsin Colorin käyntiin, valitsin nopean kalibroinnin, tökkäsin Spyderin kiinni näyttöön ja homma oli siinä. Tämä on yksi erinomainen esimerkki, miten valmiiksi Linux on kehittynyt. Aiemmin Linuxissa ei ollut värienhallintaa, ja vielä hiukan aikaa sitten värienhallinta jo oli mutta profiilit piti tehdä Spyderillä Windowsissa, josta ne sitten pystyi ottamaan käyttöön Linuxissa.

Tämä kone oli jäänyt vähäksi aikaa pölyttymään ilman käyttöä. Sitten marraskuussa 2017 keksin, että voisin kytkeä tämän televisioon ja tehdä näin televisiosta täysverisen tietokoneen. Latasin koneeseen kaikki päivitykset ja kytkin sen televisioon. Mutta siihen hymyni hyytyikin.

  • Koneen suorituskyky ei ollut enää riittävä edes webbisuffailuun. En tiedä, ovatko selaimet vai webbisivut muuttuneet raskaammiksi, mutta jo tavanomainen selaaminen yhdessä tai kahdessa selainikkunassa jumitti koneen pahasti.
  • Koneen tuuletin kävi koko ajan kuuluvalla äänellä, mikä oli ärsyttävää olohuonekäytössä.
  • Koneen näyttö oli TV-käyttöä ajatellen turha.
  • Koneen näppäimistö oli kirjoituskäyttöä ajatellen turha, koska haluan kirjoittaa asianmukaisella normaalikokoisella näppäimistöllä.

Niinpä totesin, että tämä kone on palvellut aikansa ja käynnistin Mini-PC -projektin. Koneeseen asentamani SSD siirtyi palvelemaan Mini-PC:ssä.