Differences

This shows you the differences between two versions of the page.

Link to this comparison view

Both sides previous revision Previous revision
Next revision
Previous revision
fi:musiikki:kuuntelussa_axel_rudi_pell_into_the_storm [2017-11-20 22:34]
Heikki Siltala
fi:musiikki:kuuntelussa_axel_rudi_pell_into_the_storm [2019-10-24 22:39] (current)
Line 11: Line 11:
 Parasta bändin musiikissa ovat kauniit yksinkertaiset heavy metal -melodiat, voimakasääninen melodinen laulu sekä kitarariffit,​ joissa vuorottelevat pitkään soivat murretut soinnut ja hieman nopeammat osuudet. Niille aineksille tämäkin levy on rakennettu. Kitaransoitto ei mene kertaakaan ylinopeuden puolelle ja siitä pisteet. Tämä ei ole true metallia, power metallia eikä progressiivista metallia. En oikein keksi sen hienompaa termiä tälle tyylisuunnalle kuin melodinen heavy metal. Parasta bändin musiikissa ovat kauniit yksinkertaiset heavy metal -melodiat, voimakasääninen melodinen laulu sekä kitarariffit,​ joissa vuorottelevat pitkään soivat murretut soinnut ja hieman nopeammat osuudet. Niille aineksille tämäkin levy on rakennettu. Kitaransoitto ei mene kertaakaan ylinopeuden puolelle ja siitä pisteet. Tämä ei ole true metallia, power metallia eikä progressiivista metallia. En oikein keksi sen hienompaa termiä tälle tyylisuunnalle kuin melodinen heavy metal.
  
-Jokaisen kappaleen tunnistaa välittömästi tämän bändin tuotokseksi. Tunnistettavimmat ovat tietysti kitara ja laulu, mutta myös rumputyöskentely kuulostaa Axel Rudi Pellin bändille. En muista, että Hammond olisi ollut näin vahvassa roolissa niillä Axel Rudi Pellin levyillä, joita aikaisemmin olen kuunnellut. Joskus kultaisella 1990-luvulla yhtenä aineksena taisi olla enemmän syntetisaattorit. Mitä soundeihin tulee, kitarasoundi on yllättävän rösöinen, ja muukin bändi on miksattu kuulostamaan hieman karhealta. Jos mikään muu ei erottaisi tätä melodisesta sukkahousuheavystä,​ niin sen tekee viimeistään karheus.+Jokaisen kappaleen tunnistaa välittömästi tämän bändin tuotokseksi. Tunnistettavimmat ovat tietysti kitara ja laulu, mutta myös rumputyöskentely kuulostaa Axel Rudi Pellin bändille, vaikka rumpalilla onkin ehkä aiempaa nopeammat kädet. En muista, että Hammond olisi ollut näin vahvassa roolissa niillä Axel Rudi Pellin levyillä, joita aikaisemmin olen kuunnellut. Joskus kultaisella 1990-luvulla yhtenä aineksena taisi olla enemmän syntetisaattorit. Mitä soundeihin tulee, kitarasoundi on yllättävän rösöinen, ja muukin bändi on miksattu kuulostamaan hieman karhealta. Jos mikään muu ei erottaisi tätä melodisesta sukkahousuheavystä,​ niin sen tekee viimeistään karheus.
  
 Pitkään odotin, että levyllä tulisi jokin yllätys, mutta sellaista ei tullut. Vasta kappaleen 6 "​Changing Times" kohdalla rentouduin ja lakkasin odottamasta mullistuksia ja radikaaleja irtiottoja. Ei jokainen levy ole progressiivinen eikä jokaisen levyn tarvitse olla progressiivinen. Levyn huippukohta on ehkä kappaleiden 6 - 8 kohdalla, jos jokin osuus pitäisi mainita. Kappaleessa 8 "High Above" lauletaan korkealla lentämisestä,​ sateenkaarista,​ kotkista ja huomisesta. Tämä kaikki kuulostaisi kornilta levyn avauskappaleessa,​ mutta tässä kohdassa levyä tällaiset teemat jo hyväksyy kritiikittä. Pitkään odotin, että levyllä tulisi jokin yllätys, mutta sellaista ei tullut. Vasta kappaleen 6 "​Changing Times" kohdalla rentouduin ja lakkasin odottamasta mullistuksia ja radikaaleja irtiottoja. Ei jokainen levy ole progressiivinen eikä jokaisen levyn tarvitse olla progressiivinen. Levyn huippukohta on ehkä kappaleiden 6 - 8 kohdalla, jos jokin osuus pitäisi mainita. Kappaleessa 8 "High Above" lauletaan korkealla lentämisestä,​ sateenkaarista,​ kotkista ja huomisesta. Tämä kaikki kuulostaisi kornilta levyn avauskappaleessa,​ mutta tässä kohdassa levyä tällaiset teemat jo hyväksyy kritiikittä.