Kolme elokuvaa Suomen itsenäistymisen ajasta

Elokuvat katsottu ja teksti kirjoitettu tammikuussa 2018. Viimeisin päivitys 14.1.2018. Elokuvien tuotantotietojen lähde on Wikipedia.

Tällä sivulla esiteltävät vuosina 1939, 1957 ja 1976 valmistuneet elokuvat kertovat paitsi Suomen valtion synnystä, myös tekoaikojensa ilmapiiristä.

Vuonna 1939 on ollut kansallinen tilaus vahvasti isänmalliselle elokuvalle. Vuonna 1957 Suomen sisällissota on haluttu esittää tasapainoillen niin, että ei asetuttaisi liiaksi kummallekaan puolelle. Vuonna 1976 yhteiskunnan tila on sallinut sen, että on voitu tehdä rauhanomaista rinnakkaiseloa taustoittava Sovcolor-elokuva hyvässä yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa.

Helmikuun manifesti on poikkeuksellinen elokuva, joka kertoo tekoajastaan, jolloin elokuvalla oli muitakin tarkoituksia kuin taiteen tai rahan tekeminen.

Toisaalta Helmikuun manifesti on uljas isänmaallinen teos, peräti suurelokuva, joka kertoo Suomen historian sinivalkoisten silmälasien läpi katsottuna vuodesta 1807 vuoteen 1918. Toisaalta voidaan sanoa, että kyseessä on teatraalinen propagandaelokuva, joka esittää suomalaiset vain positiivisessa ja venäläiset vain negatiivisessa valossa. Venäläisten osaksi jää kuulua joko kansasta vieraantuneeseen eliittiin tai huonosti käyttäytyviin epäluotettaviin moukkiin. Elokuvaa onkin syytetty ryssävihaksi kutsutun ilmiön lietsomisesta, eikä aiheetta.

Mielestäni elokuva kertoo vähintään yhtä paljon 1930-luvun lopun tilanteesta, tunnelmista ja asenteista kuin Suomen valtion synnystä, jota elokuva varsinaisesti esittää. En ole yllätynyt, että Wikipedian mukaan Peter von Bagh on esittänyt tämän saman kommentin.

Elokuva on joka tapauksessa katsomisen arvoinen. Se on kaiken kaikkiaan huolella tehty teos. Lavastus on korkeatasoista ja kerronta on selkeää. Elokuvan katsomista helpotti, että sen tekemisen taustat olivat selvillä. Näin ylilatautuneeseen isänmaallisuuteen oli valmistautunut eikä elokuvaa torjunut kokonaan.

Kun elokuvan lopussa soi Porilaisten marssi ja Suomen lippu liehuu, on hienoa olla suomalainen, ja on pakko tehdä elokuvalle puutteistaan huolimatta kunniaa.

Tällä sivulla esitellyistä kolmesta elokuvasta tämä on ainoa, joka ei ole varsinaisesti historiasta kertova elokuva, vaan historia toimii pikemminkin elokuvan tapahtumien raamina. Kytkentä vuoteen 1918 on elokuvan alussa hyvin löyhä, ja vahvistuu vasta elokuvan loppupäässä. Elokuva on myös näistä kolmesta elokuvasta vähiten asenteellinen. Tekijät ovat selvästi yrittäneet, että eivät asettaisi teostaan liiaksi punaisten tai valkoisten puolelle, ja ovat tässä onnistuneetkin. Elokuva pikemminkin auttaa ymmärtämään kumpaakin osapuolta kuin korostaa näiden välistä jännitettä.

Suomen sisällissodan aikaan sijoittuva elokuva onnistuu hyvin erilaisten ainesten yhdistelemisessä. Jo se, että näin monta henkilöhahmoa sisältävästä elokuvasta saa toimivan, osoittaa onnistumista ja vahvaa ammattitaitoa. Voisi luulla, että historiassa, politiikassa, uskonnossa, romantiikassa, seksuaalisuudessa, yksilön sisäisessä taistelussa sekä ihmisten valo- ja varjopuolissa olisi liikaa aineksia yhteen elokuvaan, ja kokonaisuudesta tulisi sekava. Näin ei kuitenkaan käy, vaan tarina on toimiva ja tuloksena syntynyt elokuva sijoittuu 1950-luvun kotimaisten elokuvien kärkipäähän. Näin siitäkin huolimatta, että toteutukseltaan kyseessä on kuitenkin melko tavanomainen SF-elokuva.

Tämä elokuva osoittaa, että Suomessa tehtiin 1950-luvulla muunkinlaista elokuvaa kuin Pekkaa ja Pätkää sekä iskelmäelokuvia.

Luottamus on neuvostoliittolais-suomalainen yhteistyöelokuva, joka rakentuu viisaana, rauhallisena ja pohdiskelevana esitettävän V. I. Lenin ympärille. Elokuva sijoittuu ajallisesti vuoden 1917 loppuun, mutta pääosa sisällöstä on väläyksiä sitä aiemmista tapahtumista.

Elokuvasta tulee vahva vaikutelma, että kysessä on neuvostoliittolainen elokuva, jonka tekemisessä suomalaiset ovat olleet avustamassa. Päähenkilön V. I. Lenin suomalainen vastine P. E. Svinhufvud jää varsin vaisuksi. Kun Lenin keskustelee ja pohdiskelee, Svinhufvud odottaa käytävässä.

Elokuva jää kovin ohueksi. Viesti on, että Lenin on viisas ja hyvä. Hän hallitsee Marxin teoriat ja niiden tulkinnat, on fiksumpi kuin Trotski, antaa Suomelle itsenäisyyden ja toteaa siitä, että se on rauhanomaisen rinnakkaiselon alku.

Jos tällä sivulla esitelty Helmikuun manifesti -elokuva esitti historian värittyneesti, niin tekee tämäkin elokuva, väritys on vain eri. Helmikuun manifestissa suomalaiset tekevät Suomesta Suomen. Luottamuksessa sen tekevät suomalaiset ja Lenin. Elokuvan lopussa näytettävästä Helsingin 1975 ETYK-huippukokouksesta Brežneveineen ja Kekkosineen tulee vaikutelma, että tämänkin viisas ja hyvä Lenin on saanut aikaan, ja muiden tehtäväksi on jäänyt vain jatkaa hänen elämäntyötään.

Luottamuksella ei ole edellytyksiä kehittyä hyväksi elokuvaksi. Se vähä aika ja tila, mitä Leniniltä jää, täytetään vaisulla Svinhufvudilla ja väläyksillä historiasta. Tästä huolimatta tämäkin oli katsomisen arvoinen elokuva. Yhdessä Helmikuun manifestin kanssa opetus on, että historian voi esittää monella eri tavalla.